Yhteisöllisyyden jäljillä

Uutiset ovat olleet viime aikoina täynnä toinen toistaan murheellisempia uutisia. Gazan konflikti, Syyrian tilanne, Isiksen perustaman kalifaatin laajeneminen tai Ukrainan tilanne eivät ole jääneet keltään huomaamatta, ja molemmat ovat varmasti saaneet osansa myös kahvipöytäkeskusteluissa. Mutta samalla nämä kriisit ovat tarpeeksi kaukana, jotta ne eivät kosketa meidän jokapäiväistä elämäämme juurikaan. Ja Suomihan on perinteisesti tunnettu lintukotona, jossa vallitsee seesteinen rauha. Täällähän on kaikki hyvin, vai mitä?

Mutta onko tälle perinteiselle väitteelle vielä löydettävissä tukea tänä päivänä? Yleinen turvattomuuden tunne on lisääntynyt erityisesti vanhempien ikäluokkien keskuudessa, itsemurhatilastoissa Suomi on edelleen kärkisijoilla ja jäävuoren huippuna kouluampumiset, joiden yrityksissä olemme väestön määrään nähden Euroopassa jakamassa kärkipaikkoja Saksan kanssa.

Mitä tämän kehityksen estämiseksi voitaisiin tehdä? Ongelmaa voidaan lähestyä useammalta suunnalta. Visioita on tietenkin helppo luoda, mutta käytännössä niiden saaminen toimintaan on tietenkin huomattavasti vaikeampaa. Eräs ratkaisu olisi lähteä lisäämään paikallisen tason yhteisöllisyyttä, jolla pyrittäisiin pienentämään sosiaalisia etäisyyksiä niin eri yhteiskuntaluokkien, ryhmien kuin ikäluokkienkin välillä. Käytännössä esimerkiksi kansalaisjärjestöt voisivat alkaa toimia tämän prosessin eteenpäin viejinä, niin että ne ottaisivat aktiivisemman roolin uuden yhteisöllisyyden luomisessa ottamalla aktiivisesti ihmiset mukaan toteuttamaan heille itselleen tärkeitä paikallisen tason projekteja.

Eli käytännössä järjestöt voisivat toimia kokoavana voimana, joka saattaisi erilaisia ihmisiä yhteen ja kuulisi näiden ihmisten tarpeet. Ja koska ideoiminen on usein helppoa, mutta ideoiden saaminen käytännön tasolle jo pidempi ja haasteellisempi prosessi, järjestöt voisivat varmasti tukea erinomaisesti kuultujen ongelmien korjaamisessa ja ideoiden toteuttamisessa niiden ydinosaamisen alueella eli saattamalla ihmiset yhteen, kouluttamalla ja auttamalla käytännön järjestelyissä. Näin me kaikki voisimme olla mukana prosessissa, jossa jokainen huomioitaisiin ja ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa rauhallisen ja onnellisen yhteiskunnan luomiseen ja ylläpitämiseen.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden opiskelija, joka on kiinnostunut ryhmistä ja sosiaalisista innovaatioista.