Velkatoiminta on käynnistynyt
Velka on noussut näkyväksi teemaksi mediassa. Yhtäältä on kirjoitettu yksittäisten ihmisten velkaantumisesta. Asuntovelat ovat kasvaneet ja pikavipeistä on tullut monen vitsaus. Toisaalta on kirjoitettu valtioiden velkaantumisesta ja PIIGS-maiden ongelmista. Erityisesti Kreikan tilannetta on setvitty ja maan löperöä talouspolitiikkaa ryöpytetty.
Vaikka velka on ollut esillä, kehitysmaiden velkakriisistä on oltu hiljaa. Ainoastaan Haitin velkojen mitätöintilupauksia on käsitelty pikku-uutisissa. Ehkä hiljaiselo on johtunut vuoden 2005 Gleneaglesin G8-kokouksesta, jossa velkaongelma julistettiin ratkaistuksi. Ratkaisu oli näennäinen ja kehitysmaiden velkataakka on talouskriisin jälkeen yhä kestämättömämpi. Hiljaisuus on myös voinut johtua kehitysmaiden kaukaisuudesta ja teollisuusmaiden velkaantumisesta.
Kehitysmaiden velkataakka ei välttämättä ole suuri kansainvälisten rahoituslaitosten mielivaltaisilla velkakestävyyskriteereillä. Niillä voi olla jopa vähemmän velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin teollisuusmailla. Kehitysmaiden velka on kuitenkin iso ongelma useasta syystä. Ensiksi, monen kehitysmaan velanhoitokulut ovat suuremmat kuin niiden saama kehitysapu. Toiseksi, velkakriisin takia kehitysmaiden on usein pakko lainata rahaa kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, jotka pitävät maiden talouspolitiikan ohjaksissaan ja priorisoivat velan takaisinmaksua. Siten kolmanneksi, monilla mailla velanhoitokulut ovat selvästi suuremmat kuin panostukset koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Toisin sanoen velkataakan takia maat eivät voi keskittyä inhimilliseen kehitykseen. Neljänneksi, kehitysmaiden asukkaat eivät ole usein hyötyneet millään tavalla otetuista lainoista, vaikka he kärsivät niiden takaisinmaksusta. Esimerkiksi: lainaajana on voinut olla diktaattori tai laina on myönnetty antajamaan teollisuuden pönkittämiseksi. Monet veloista ovatkin epäoikeutettuja eli niitä ei tarvitse eikä pitäisi maksaa takaisin.
Kehitysmaiden velkakriisin suhteen Suomi on ollut esimerkillinen – passiivisuudessa ja saamattomuudessa. Nykyisen hallitusohjelman lennokas ilmaus ”Suomi osallistuu – – kehitysmaiden velkojen anteeksianto-ohjelmiin” on toki parempi kuin tokaisu, että ei kiinnosta. Käytännössä ero tuntuu olevan pieni. Suomen onneksi velka on Changemakerin kampanjateema 2010–2011 ja uusi pysyvä teema.
Tähän mennessä Changemakerin velkatoiminta on koostunut kouluttautumisesta ja tulevan suunnittelusta. Taustamateriaali on julkaistu ja se löytyy näiden Internet-sivujen materiaalit-osiosta. Syksyllä 2010 velkaryhmä aloittaa poliitikkojen ja kansanedustajaehdokkaiden lobbaamisen. Vuoden 2011 tempauksissa kiinnitetään huomio Instrumentariumin Costa Rican toilailuihin, joka on erinomainen esimerkki epäoikeutetusta velasta.
Suomen valtio takasi kehitysyhteistyövaroista maksettavalla korkotuella Costa Rican sosiaaliturvainstituution (CCSS) ottaman lainan, jonka avulla CCSS tilasi Instrumentarium Medko Medicalilta sairaalalaitteita. Päätös tehtiin pikatahtia vuonna 2001, sillä seuraavana vuonna Costa Rica ei olisi enää ollut oikeutettu korkotukiluottoon. Jälkeenpäin ilmeni, että lainaan liittyi iso korruptiovyyhti, josta on jaettu tuomioita vuoden 2009 syksyllä. Korruptio ei kuitenkaan ollut ainoa hankintaan liittyvä epäselvyys. Sen sijaan tilatut huipputekniset laitteet osoittautuivat tarpeettomiksi ja ylihinnoitelluiksi. Tilauksen jälkeen tehdyt selvitykset tuomitsevatkin hankkeen.
Hanke kyseenalaistettiin jo ennakkoselvityksissä, mutta siitä huolimatta hanke toteutettiin väkisin. Kehitysyhteistyötavoitteiden vastaisesti hanke ei ole poistanut köyhyyttä ja edistänyt kestävää kehitystä, vaan se on lisännyt Costa Rican velkataakkaa ja hyödyttänyt suomalaista teollisuutta.
Suomi ei ole tunnustanut vastuutaan ja velkaa maksetaan edelleen takaisin. Changemaker tuleekin vaatimaan velan mitätöimistä. Tämän lisäksi haluamme herättää keskustelua epäoikeutusta velasta ja Suomen vastuusta.
Velkaryhmän toimintaan on jokainen tervetullut. Seuraavan kerran kokoonnumme Tampereen yliopiston Linna-rakennuksessa 19.5. klo 16