Vauhdin hurmaa

Aloitin Leean vuoden mittaisen opintovapaan sijaisena 15.8. Eka viikko oli pehmeää laskua: viikko piti sisällään todella paljon perehdytysasiaa, mutta töitä en vielä ehtinyt päästä tekemään. Leealle iso kiitos hyvin valmistellusta perehdytyksestä! Kuten totesin, minua auttaa suunnattomasti aiempi työkokemukseni vapaaehtoisten, kampanjoinnin ja kouluttamisen parissa sekä se, että Changemaker on entisen työnantajani Eettisen kaupan puolesta ry:n yhteistyökumppani. Silti uusia asioita tulee eteen päivittäin.

Viime viikolla oli Kirkon Ulkomaanavun suunnitteluviikko ja sain tutustua laajemmin kotimaassa ja eri ohjelmamaissa tehtävään työhön. Changemakerin tiimiläisiä olen tavannut jo kaksi kertaa – tiimin kokouksessa Jyväskylässä ja strategiaviikonlopussa Hauholla, minne ajoin autolla Helsingistä. Tämä jännitti enemmän kuin mikään muu uudessa työssä, koska en ole ajanut autoa yhtään autokoulun jälkeen. Ehdin kuitenkin ottaa yhden kertaustunnin autokoulussa ja hyvin se lopulta meni (kysykää vaikka Anna-Marialta, joka istui pelkääjän paikalla). Tiimiläisiin tutustumisen lisäksi odotan kovasti myös tulevaa koulutusviikonloppua ja paikallisryhmiin tutustumista. Loppuviikko kuluu Arkkihiippakuntien kasvatuksen teemaseminaarissa Paraisilla.

Jokainen päivä on erilainen ja sitä rakastan järjestötyössä. Sen sijaan pohdin, miten ylitöitä voisi vähentää. Priorisointi ja tehokkuuden lisääminen lienevät avainsanoja. Burn-outin partaalla hoippuva koordinaattori kun ei ole kenenkään mielestä varmaan kiva. Mutta ainakin tiedän, mihin soppaan olen taas lusikkani pistänyt – ihmekös sitä ei löytynyt aamulla Leean postilokerosta, vaikka kaikilla muilla lokeroihin oli ilmestynyt mystinen lusikka (oikeasti tämä tietysti johtuu siitä, että minulla ei vielä ole omaa lokeroa ja Leea toivon mukaan muisti ottaa lusikkansa mukaan Tukholmaan).