Uskonnonvapaudesta

Kun mietin mistä kirjoittaisin tämän viikon blogitekstini, niin mieleeni juolahti ensimmäisenä, että uskonnon vapaudesta on tärkeää kirjoittaa blogiteksti. Valitsin aiheeni sillä perusteella, että monesti voi käydä niin, että pidämme tiettyjä asioita itsestään selvinä. Pidämme itsestään selvänä sitä, että meillä on riittävästi ruokaa, puhdasta vettä, asunto, tietty taattu turvallisuus yhteiskunnan taholta, oikeus ajatuksen- ja mielipiteen vapauteen, uskonnon vapauteen jne. Listaa voisi jatkaa pitemmällekin.

Uskonnon vapaus on yksi niistä asioista, jotka demokraattinen sivistysvaltiomme meille takaa ja josta meidän on syytä olla tyytyväisiä. Monin paikoin maailmassa on ongelmana se, että ihminen ei voi vapaasti ilmaista mielipiteitään ja olla vapaasti esimerkiksi kristitty. Vastaavasti myös on olemassa hyökkäyksiä niitä vastaan, jotka eivät usko Jumalaan.

Uskonrauhaa rikotaan siis molempiin suuntiin. Se on asia, joka minua suututtaa. Ihmiset ovat tasa-arvoisia myös sen suhteen, uskovatko he Jumalaan vai eivät. Esimerkiksi Kiinassa on hyvin hankalaa olla kristitty. Kiinassa elävät kristityty joutuvat piilottelemaan sitä tosiasiaa, että heille usko Jumalaan on tärkeä asia elämässä. En voi ymmärtää tällaisia yhteiskuntia, joissa ihminen ei ole vapaa tekemään omia valintojaan ja olemaan oma itsensä. Vastaavasti uskon asioihin mustavalkoisesti suhtautuvat henkilöt saattavat hyökätä voimakkaastikin niitä vastaan, jotka eivät usko Jumalaan. Miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus itse valita mihin uskoo?

Vapaassa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa elämisestä on paljon etuja. Yksi niistä on se, että voi vapaasti tunnustaa, että uskolla on tärkeä osa elämässä. Changemakerin toiminta perustuu minun mielestäni juuri siihen, että me toteutamme omaa kutsumustamme toimia maailman parhaaksi – epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoisuutta vastaan. Se on meille annettu tehtävä ja me pidämme sitä tärkeänä. Kaikkialla maailmassa tämänkaltainen kansalaisaktivismi ei olisi mahdollista ja siksi olenkin niin onnellinen, että saan tehdä yhdessä toisten maailmanmuuttajien kanssa työtä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta Suomessa, jossa voi vapaasti toimia ja sitä työtä kaiken lisäksi myös arvostetaan.

Vapaus uskoa tai olla uskomatta on perustavanlaatuinen ihmisoikeus ja siksi toivoisikin, että vapaiden maiden panostuksella saataisiin avattua myös niiden maiden sisäisiä patoja, joissa tämä vapaus on vain kaukainen haave ja epätodennäköiseltä tuntuva tavoite. Mieleeni nousee kysymys, mitä esimerkiksi me suomalaiset voisimme tehdä, jotta esimerkiksi Kiinassa vapaus voittaisi sitovat kahleet? Tavoitteena olisi vapaa yhteiskunta, jossa saisi olla vapaasti kristitty, mutta myöskin vapaasti ihminen, joka ei usko Jumalaan. Tähän kysymykseen en osaa vastata, mutta ehkäpä vastaus kirkastuu pikku hiljaa.

Vapautta – ei kahleita

muutosterveisin,
Anna-Maria Timonen, paikallisryhmävastaava