Ukrainan tilanteesta

On hurja nähdä, kuinka nopeasti tilanteet Ukrainassa ovat edenneet. Minä, kylmän sodan jälkeen syntynyt, olen pitänyt Eurooppaa rauhan ja sivistyksen tyyssijana. Ja nyt, aivan yllättäen, tuo rauha näyttää olevan uhattuna.

Ja minkä vuoksi? Katsoin äsken A-Studion erikoislähetyksen, jossa puhui venäjänkielisiä uutisia toimittava venäläinen Levan Tvaltvadze. Hän sanoi, ettei voi mitenkään ymmärtää, mikä järki on venäläisten joukkojen siirtämisessä Krimin niemimaalle. Hän sanoi, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat hyvin läheisiä keskenään, ja kummassakin maassa asuu paljon toisen maan kansalaisia. Hän uskoi, että tapahtumat ovat pitkälti osa Putinin yritystä päästä historiankirjoihin suurena johtajana.

Tein muutama kuukausi sitten esseen maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemasta ja Alpo Juntusen kirjoittamasta tutkimuksesta Venäjän Imperiumin paluu. Tutkimus käsitteli sitä, harjoittaako Venäjä imperialistista politiikkaa. Georgian, Etelä-Ossetian ja Abhaasian tapahtumat tukivat tätä näkemystä. Tutkimus totesi myös, että venäläiset tuntevat olevansa suurvallan kansalaisia. Se on yksi syy Putinin suosioon, sillä hän on aktiivisesti tuonut Venäjän näkemyksiä maailmanpolitiikasta esille.

On erilaisia näkemyksiä siitä, onko Venäjän arvovalta maailmanpolitiikassa nousussa vai laskussa. On kuitenkin selvää, että yritys olla suuri ja mahtava on kova. Venäjällä on ollut painavia näkemyksiä niin Syyrian kriisiin kuin Iranin ydinaseohjelmaan liittyen. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi myöskään sananvapauden tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksien osalta.

On kuitenkin erilaisia tapoja näyttää arvoaan. Juuri loppuneita olympialaisia ja niihin syydettyjä miljardeja pidettiin Venäjän osoituksena siitä, että se pystyy järjestämään koko maailmalle toimivan ja komean urheilujuhlan. Onnistuneiden olympialaisten järjestämiseen ei pysty mikä tahansa valtio, ja Venäjää kiiteltiin suorituksesta.

Aivan toinen asia taas on sotilaallisen miehityksen järjestäminen naapurimaahan. Vieläpä, kun se on järjestetty yllättäen, varoittamatta ja tunnuksettomilla joukoilla, on se erityinen mystinen ja tyylitön veto heti olympialaisten perään.

Venäjän syy Krimiin tuloon, venäläisväestön suojelu, ei tunnu vakuuttaneen ketään. Todennäköisemmältä todella vaikuttaa Putinin yritys osoittaa, että Venäjä tekee mitä tahtoo, niin lapselliselta syyltä kuin se kuulostaakin.

On vaikea ymmärtää, mitä Venäjä voi siirrollaan saavuttaa. Maailma vaatii sitä vetäytymään, mutta eikö vetäytyminen ole noloa? Ja jos toinen vaihtoehto on sota, niin on vaikea sentään uskoa, että sitä on lähdetty hakemaan. Eikö loose-loose- tilanne ollut nähtävissä?

Venäjän toimet eivät edusta sivistyneen nykyvaltion politiikkaa. Ne vesittävät myös harmillisesti olympialaisten arvoa Venäjän imagoa parantaneena tapahtumana. Venäjällä olisi edellytykset käyttäytyä aidosti suuresti: sivistyneesti, rauhallisesti, vakautta rakentaen. Toivokaamme, että tilanne rauhoittuu pian ja Venäjä ottaa tämän suunnan, jonka luulin sen jo olympialaisissa ottaneen.

Kirjoittaja on Jyväskylän paikallisryhmän yhteyshenkilö, joka on innoissaan ryhmänsä tulevasta toiminnasta.