Kahden euron kampanja

Kahdella eurolla päivässä eläen – Changemakerin onnistumisen ensiaskel

Suomen Changemaker-verkoston ensimmäinen valtakunnallinen kampanja sai alkunsa vauhdilla, kun verkoston aktiivijäsenet pystyttivät telttaleirin viikoksi keskelle talvista Helsingin keskustaa. Kahden euron päiväbudjetilla eläen aktiivit toivat näkyväksi kehitysmaiden yli kolmen miljardin ihmisen todellisuuden. Viesti oli, että Suomi on määrärahoissa reilusti muita EU-maita jäljessä.

Kampanjan ajoitus oli tarkkaan mietitty: elettiin maaliskuuta 2005. Tarkoituksena oli osoittaa hallitukselle oikea suunta kevään budjettiriihen aikaan: Kehitysapua olisi pikaisesti nostettava, jotta se saataisiin 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Ja tähän YK:n antamaan suositukseen hallitus oli jo sitoutunut, aktiivit muistuttivat.

“Idea kahden euron kampanjasta nousi yhdessä ensimmäisistä Changemaker-illoista Helsingin Tuomiokirkon kryptassa syksyllä 2004. Mietimme nuorten kanssa, kuinka havainnollistaisimme suurelle yleisölle maailman köyhyysongelmaa jollain pysäyttävällä tavalla”, muistelee koordinaattori Minna Mannert. Pikkuhiljaa myös sana alkoi kulkea. “Kampanjaa suunniteltiin aluksi pienellä joukolla, mutta pian sana levisi ja innostuneiden joukko kasvoi kymmeniin nuoriin”, jatkaa aktiivi Marjo Tuovinen.

Osoituksena yli kolmen miljardin ihmisen päivittäisestä todellisuudesta aktiivit päättivät elää kaiken kansan edessä niukasti – alle 2 eurolla päivässä. Mitä rahalla sitten sai? “Makaronia, riisiä, hernekeittoa ja näkkäreitä. Ei mitään gourmeeta, mutta nälkä ei tullut missään vaiheessa”, kertoo aktiivi Henni Alava. Leirin kokkina toiminut Mikko Laitinen loihti päivittäin lehdistön edessä päivän ruoat kertoen samalla asiaa: “Yksi ruokalautanen maksaa tekstiviestin verran. Muutaman viestin hinnalla kehitysmaassa eletään kokonainen päivä.” Näin viestitti myös telttakylän eteen pystytetty suuri banderolli: “Voimme antaa enemmän! Kehitysapua 0,7 % vuoteen 2010!”

Viikon mittaan ohjelman lomassa telttakylästä kuului iloinen vasaran kalke, kun kutsutut taiteilijat, kansanedustajat ja julkkikset naulasivat kantaaottavia päreitään puiseen Kumppanuuden patsaaseen. Paikalla vierailivat muun muassa piispa Juha Pihkala, kansanedustajat Irina Krohn ja Sari Essayah, laulaja Mikko Kuustonen sekä runoilija Tommy Tabermann. Niin ikään presidentti Tarja Halonen kävi antamassa tukensa kampanjalle ja kannusti aktiiveja uskoen kansalaistoiminnan vaikuttavuuteen.

Yleisöteltan teemana oli YK:n vuosituhattavoitteita kuvaava näyttely. Telttaan oli koottu myös tavarapöytä, joka kertoi, mitä Sambiassa käytännössä kahdella eurolla saa. Totuus hämmästytti ihmisiä suuresti: “Raha riittää juuri perusruokaan ja veteen, mutta ei millään esimerkiksi lääkkeisiin ja sähköön”, kertoo Henni Alava. Kehitysmaiden todellisuutta valottivat myös iltaisin järjestetyt keskustelutilaisuudet, joissa yleisö sai kuulla asiantuntijoita. Aiheita olivat muun muassa hiv/aids, yritysten yhteiskuntavastuu ja ympäristönsuojelu.

Kampanjan aikana kerättiin eduskunnalle luovutettavia vetoomuskortteja, jotka ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki kävi vastaanottamassa paikan päällä. Hän lisäsi myös Kumppanuuden patsaaseen oman viestinsä: “Ryhtiä kv-vastuunkantoon!”. Suomi 0,39 prosentilla ei todella ole mikään kehitysyhteistyön mallioppilas, vaikka usein näin luullaan. Pohjoismaisessa mittakaavassa olemme reilusti jäljessä muita, esimerkiksi naapurimme Ruotsi on sitoutunut 0,7 prosentin tavoitteeseen jo vuonna 1995 ja tähtäimessä on nostaa määrärahoja edelleen 1,0 prosenttiin.

Entä oliko kampanjalla vaikutusta? Totta kai! Eduskunnan budjettineuvotteluissa Changemakerin ajamat asiat otettiin esiin ja verkostoon viitattiin kansanedustajien puheissa useaan otteeseen. Kampanja näkyi lehdistössä aina suurista päivälehdistä paikallisiin uutisiin – kehitysyhteistyön teema puhuttelikin ihmisiä konkreettisuudellaan.

Kampanjaviikon puolivälissä tapahtui toiveikkaille aktiiveille tosin käänne, kun hallituksesta kantautui ikävä uutinen: kehitysyhteistyömäärärahoja ei nosteta. Tähän aktiivit vastasivat olemalla viimeiset kaksi päivää nälkälakossa, mikä oli symbolinen ele evätylle avulle. “Hallitus ei auta – me emme syö”, kertoi kyltti telttakylän edessä.

Huolimatta ikävästä budjettiriihen uutisesta kampanja menestyi valtavan hyvin. Kuusi päivää täyttä uurastusta saatiin kunnialla päätökseen. “Mielen valtasi tosi suuri tyytyväisyys kampanjan onnistumisesta”, muistelee Henni Alava. Ilahduttavaa oli, että yleisö suhtautui Changemakerin toimintaan hyvin positiivisesti ja mielenkiintoa riitti koko viikon. “Ihmiset antoivat tukensa kampanjalle ja paheksuivat rikkaan maamme itsekkyyttä”, jatkaa Marjo Tuovinen.

Uusille kiinnostuneille aktiivit antavat rohkaisevan neuvon: “Osallistuakseen ei tarvitse tehdä suuria; oman kokoinen panos riittää, ja tarjolla on monenkokoisia vastuutehtäviä, useimmat niistä lyhytkestoisia. Hyvä yhteishenki ja mukavat ihmiset ovat parasta antia!”, Marjo Tuovinen kannustaa.

Ponnistuksen jälkeen ryhmä päätti kampanjan saunomisen ja kevyen ruoan merkeissä. “Hallituksen kitsaudesta huolimatta usko maailman muuttumiseen ei kadonnut”, vakuuttaa Tuovinen. “Juuri näin pitää toimia! Kokonaisuudessaan aivan mieletön viikko!”

Ensimmäisellä valtakunnallisella kampanjalla Changemaker liittyi laajaan kansalaisjärjestöjen rintamaan, joka jatkaa aktiivisesti taistelua maailmanlaajuisen oikeuden puolesta.

Lue lisää kampanjan teemasta.