Pyöräillään pallo paremmaksi!

Eri keskusteluareenoilla on yhä enenevissä määrin korostettu pyöräilyn merkitystä liikkumismuotona, joka tuottaa tärkeitä ympäristöllisiä, kansanterveydellisiä sekä yhteiskuntataloudellisia hyötyjä. Positiivisia ympäristöllisiä vaikutuksia syntyy erityisesti kasvihuonekaasujen ja melun vähenemisen sekä tilan säästymisen kautta. Aina ei edes tarvitse ajatella vaikutuksia isossa mittakaavassa; on mukava huomioida, että pyöräily vaikuttaa aivan välittömästi hengitysilmamme raikkauteen kadulla kulkiessamme. Jotta tämä toteutuisi, on liikennejärjestelmäämme kehitettävä kestävämpään suuntaan. Liikennevirasto onkin linjannut, että pyöräilyverkkoa tulee kehittää osana liikennejärjestelmää ja tasavertaisesti muiden liikennemuotojen kanssa.

Valitettavasti pyöräilyn tilanne näyttäytyy hyvin erilaisena eri puolilla Suomea. Johtotähtenämme loistaa kuitenkin pyöräilypääkaupungiksikin tituleerattu Oulu, jossa laajat ja hyväkuntoiset pyörätieverkot tarjoavat hienot pyöräilymahdollisuudet ympäri vuoden. Ei siis ihme, että Oulu on saanut tunnustuksen maailman parhaimpana talvipyöräilykaupunkina!

Entä miltä pyöräilytilanne näyttää Tampereella? Tarkastelimme aihetta kysymällä asiaa suoraan pyöräilijöiltä itseltään. Hieman yllättäen pyöräilijät nostivat erittäin epämieluisaksi reitin, jonka kaupunki on varta vasten pyöräilijöille suunnitellut Tammela—keskusta-välille. Liikennevirasto on todennut, että jatkuvuus, suoruus, houkuttelevuus, turvallisuus ja mukavuus ovat onnistuneen pyöräilysuunnittelun keskeisimmät kriteerit. Näiden kriteerien ei kuitenkaan koettu toteutuvan Tammela—keskusta-reitillä. Pyöräilijöiden kokemukset osoittavat, että erillinen pyöräkaista ei yksinään riitä takaamaan miellyttävää pyöräilykokemusta.

Hyvänä katutilana voidaankin pitää sellaista tilaa, jossa eri ihmisryhmät, liikennemuodot, katutilan rakenteet ja ympäröivät rakennukset toimintoineen ovat sopusoinnussa toistensa kanssa. Tärkeintä on, että pyöräkaista on riittävän leveä eikä sille saa tulla yllättäviä esteitä, kuten arvaamattomasti käyttäytyviä jalankulkijoita, pysäköityjä autoja tai tielle aukeavia ovia. Pyörätie ei saa mutkitella liikaa ja sen on oltava jatkuva, jotta eteneminen olisi sujuvaa. Risteyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska epäselvät väistämissäännöt ovat aiheuttaneet päänvaivaa pyöräilijöille. Tilanne on yleisesti ottaen lohduton, sillä Liikenneturvan mukaan yli 70 prosenttia henkilövahingoista tapahtuu risteyksissä. Myös talvikunnossapidosta on huolehdittava tarkoin ja tien päällyste valittava pyöräily huomioiden. Liikennevirasto on kunnianhimoisesti linjannut, että pyöräilyväylien tulee olla käytettävissä turvallisesti kaikissa keliolosuhteissa ja kaikkien käyttäjäryhmien olisi pystyttävä liikkumaan pyörällä ympäri vuoden. Koska kaikkia näitä seikkoja ei ole huomioitu reitin suunnittelussa, Tampereen pyöräilijät ovat kokeneet turvattomuuden tunnetta. Samanlaisia ongelmia löytyy runsaasti muistakin kaupungeista.

Jos halutaan ottaa askel kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa, on pyöräilyolosuhteita kehitettävä monin paikoin. Liikennevirasto on todennut, että pyöräilyverkot ja niihin liittyvät yksityiskohdat on suunniteltava pyöräilyn omista lähtökohdista eikä autoliikenteen ehdoilla. On tärkeää, että alamme pyöräilemään yhä enemmän, kiinnitämme huomiota epäkohtiin (ja olemme kiitollisia hienoista järjestelyistä) sekä aktivoidumme osallistumaan kaupunkisuunnitteluun. Tehdään pyöräilijöiden tilanne aiempaa näkyvämmäksi ja pyöräily vastustamattoman ihanaksi! 🙂

Kirjoittaja on ympäristöpoliitikan ja aluetieteen opiskelija ja Tampereen paikallisryhmän vapaaehtoinen.