Poliittisen tahdon uupuessa

Kevät -siinä vain on sitä jotakin! Yhä useammin näyttäytyvä aurinko mahdollistaa optimismin suomillaan valoisilla päivillä. Valkea kimalteleva hanki ja kotiinsa palaavat linnut! Tuulahdus raikasta ulkoilmaa antaa kosketuksen koko maailman kauneudesta -vai antaako kuitenkaan?

Kosketus globaaliin maailmaan ei muistuta ainoastaan sen kauneuksista, vaan myös kauheuksista, siitä, ettei kaikkien päivät täyty auringosta ja toivosta, kuten ehkä meistä osalla. Tuulahdus koko maailmaa muistuttaa myös siitä, että meilläkin on osamme maailman ongelmissa.

Osallisuus Changemakerin rauharyhmässä on saanut minut viime aikoina pohtimaan ihmisen toiminnan vaikuttimia ja vaikutuksia muihin ihmisiin. Globalisaation ansiosta meille ovat avautuneet yhä laajemmat markkinat, jossa niin tavarat kuin työvoimakin virtaavat suhteellisen vapaasti. Pelikentän laajetessa pelin säännöt kuitenkin hämärtyvät ja kosketus muihin pelaajiin on entistä vaikeampaa. Esimerkiksi maailman asemarkkinat ovat kokeneet kansainvälisen kaupan ja vapaiden markkinoiden ansiosta huiman kasvun.Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin SIPRI:n mukaan asekaupan vuosittainen osuus oli keskimäärin 21% korkeampi vuosina 2004-2008 kuin 2000-2004. Monet voivat kohauttaa olkapäitä ja kysyä, mitä siinä on väärin. Vapaa kauppahan edistää rauhanomaista kanssakäymistä.

Kansainvälinen kauppakin voidaan kyseenalaistaa, kun kaupan olevat tuotteet aiheuttavat vuosittain noin 330 000 ihmisen kuoleman. On hälyttävää, että Suomen ulkoministeriö antaa suostumuksensa kaupoille, joissa aseita viedään sotaa käyviin maihin tai muuten korkean väkivaltakuolleisuuden maihin. On hälyttävää, että asiasta tietoiset ihmiset eivät osoita halukkuutta toimia asian eteen. On hälyttävää, että taloudelliset intressit painavat vaakakupissa humaaneja arvoja paljon enemmän.

Tiimin viime kokouksen yhteydessä tapasimme Kirkon Ulkomaanavun johtokuntaa ja keskustelu ajautui mielenkiintoisesti tulevista vaaleista aina maailman epäkohtien taustojen erittelyyn. Kun keinot ja ratkaisut ongelmiin tuntuvat olevan käsillä, uupuu poliittinen tahto. Poliittinen johdonmukaisuus olisi jokaisen yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeää, mutta siihen näyttää olevan kaikilla vielä matkaa. Silti näistä ongelmista huolimatta voimme aistia, että ihmisten tietoisuus maailman epäkohdista on lisääntynyt ja eritoten halu toimia niiden eteen. Tutkijat puhuvatkin niin sanotusta arvokumouksesta, jossa siirrymme materiaalisista arvoista jälkimateriaalisiin.

Vaikka kaunis kevätpäiväkään ei saa maailman epäkohtia poistumaan, ei silti kannata unohtaa sitä optimismia, joka pilvien välistä kurkistaa. Changemaker ei vaivu epätoivoon poliittisen tahdon tai johdonmukaisuuden olemattomuudesta huolimatta. Juuri näiden asioiden takia Changemakeria tarvitaan!