Mahdollisuuksia ja vapaaehtoisuutta

Vierailin aurinkoisena lauantaipäivänä Joensuussa Mahdollisuuksien torilla, jossa tunnelma oli kesäisen leppoisa. Nurmialueella taidemuseokorttelissa oli koolla monia järjestöjä sulassa sovussa, kuulumisia vaihtamassa ja esittäytymässä ohikulkijoille. Kuluva vuosi on Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuosi, ja vapaaehtoistoimina on myös Mahdollisuuksien torien teemana. Teema on hyvä; kunniaa ja glooriaa niille, jotka tekevät. Vapaaehtoiset ovat kansalaisyhteiskunnan perusta. Euroopan komission nettisivuilla kerrotaan, että vapaaehtoistyö lujittaa yhteiskuntaa, ja vapaaehtoinenkin oppii uusia taitoja ja saa kokemuksia.

Jokin sanassa on kuitenkin pielessä suhteessa omaan changemaker-orientaatiooni. Olenko vapaaehtoinen? Kyllä, mikäli sillä tarkoitetaan sitä, ettei minua ole kukaan pakottanut tai painostanut toimimaan. Omat vaikutteeni lähtevät kuitenkin liikkeelle jostakin muusta kuin epäitsekkyydestä. Ne lähtevät liikkeelle siitä, että minä haluan jotakin. Eli itsekkyydestä. Minä toimin, koska minä haluan vaikuttaa. Toisaalta, onko vaikuttimilla väliä, jos lopputulos on sama; pyrkimys oikeudenmukaisempaan maailmaan?

Mahdollisuuksien torilla Joensuussa oli esittäytymässä parikymmentä järjestöä ja verkostoa, joiden joukosta kukin innokas saattoi helposti valita omaan maailmankuvaansa ja orientaatioonsa sopivan toimijan. Tässä järjestöjen luvatussa maassa miltei jokaisella paikkakunnalla on valinnanmahdollisuuksia sen mukaan, mikä ketäkin kiinnostaa. Näistä voi sitten vapaasti valita omansa, ja toimia omaehtoisesti, juuri sen verran kuin itse haluaa.

Ehkä sittenkin olen vapaaehtoinen.