Katsaus vanhoihin kampanjoihin – miten maailma on muuttunut? (osa 1)

Totta kai voimme muuttaa maailmaa! Tämä Changemakerin tunnuslause on aina innoittanut minua, mutta kieltämättä maailman muuttuminen saattaa välistä tuntua tuskallisenkin hitaalta. Toisaalta tilastojen valossa maailma muuttuu liki vuosi vuodelta entistä paremmaksi versioksi itsestään, mitä ei aina katastrofi- ja kriisikeskeistä uutisointia seuratessa huomaisikaan. Koska muutos ottaa yleensä aikansa ja tapahtuu asteittain, pohdittiin Changemakerin tiimin kokouksessa jonkin aikaa sitten, että voisi olla kiinnostavaa luoda katsaus niihin maailman oikeudenmukaisuuden kysymyksiin, joista olemme vuosien saatossa kampanjoineet, ja katsoa, mihin suuntaan maailma on näiltä osin kehittynyt. Siispä tuumasta toimeen ja tässä ensimmäinen osa vanhoja kampanjoita tutkailevasta sarjasta:

Kahden euron kampanja

Mistä kampanjoitiin: Nuori kansalaisjärjestö tempaisi heti kevättalvesta 2005 ja leiriytyi eduskuntatalon kupeeseen. Kahden euron kampanjassa telttailijat tekivät näkyväksi maailman köyhien päivittäistä arkea minimaalisilla tuloilla: kampanjan tavoitteena oli kannustaa Suomen hallitusta nostamaan kehitysyhteistyörahoituksensa kansainvälisesti sovittuun 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta – tasoon, johon Suomi on virallisesti pyrkinyt vuosikymmeniä mutta joka on saavutettu vain vahingossa pahimpina lamavuosina ja silloinkin bruttokansantuotteen romahduksen, ei kehitysyhteistyörahojen lisäämisen takia.

Mitä sitten tapahtui: Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä on pudonnut selvästi – kun Changemaker vuonna 2005 kampanjoi kahdesta eurosta, Maailmanpankin arvion mukaan yli 1,3 miljardia ihmistä joutui selviytymään alle 1,9 dollarin päivittäisillä tuloilla. Tätä lukua on saatu selvästi painettua alemmas, kuten ylempi kuvaajakin osoittaa, mutta kansainvälisistä ponnistuksista huolimatta äärimmäisen köyhien ihmisten määrä mitataan yhä sadoissa miljoonissa jos ei enää miljardeissa. Toisaalta on huomautettu, ettei kaksi dollaria ole kovinkaan paljon edes kehittyvissä maissa ja että oikeampi raja pitäisi nostaa lähemmäs viittä dollaria. Maailmalla riittää siis vielä työsarkaa köyhyyden kukistamisessa.

Suomen kehitysyhteistyötaso puolestaan laahaa yhä kaukana 0,7:n tavoitteesta – vuoden 2016 luku oli 0,44 % BKT:sta. Valitettavasti Suomi on myös viime vuosina ollut yksi ahkerimmista kehitysyhteistyörahojen leikkaajista. Toisinkin voisi olla: esimerkiksi Britanniassa 0,7 prosentin tavoite kirjattiin vuonna 2015 ensimmäisenä maana maailmassa lakiin ja se myös saavutettiin. Näin meillekin!

Samat säännöt – EPAreilu peli?

Mistä kampanjoitiin: Vuoden 2006 kampanja pureutui EU:n kauppasopimuksiin ja Unionin suunnitelmaan neuvotella EPA- eli vapaakauppasopimus 77 köyhän valtion kanssa. Changemaker halusi havainnollistaa näiden sopimusten epäreiluutta jalkapallovertauksen avulla: siksi kampanjatilaisuuksissa pelattiin pöytäjalkapalloa kallistetulla kentällä – vaikka pelin säännöt olivatkin samat kummallekin osapuolelle, ei tilannetta voinut pitää mitenkään reiluna. Lopputempauksena pidettiin täysimuotoinen peli, jossa toisensa kohtasivat FC Pohjoinen ja FC Etelä.

Mitä sitten tapahtui: Vapaakauppa on sittemminkin pysynyt maailmanpoliittisena kuumana perunana. Oheinen kuvaaja on Euroopan komission sivuilta ja kuvaa vuoden 2016 tilannetta: toisin kuin vuonna 2006 suunniteltiin, EU ei ole onnistunut neuvottelemaan vapaakauppasopimuksia aikomassaan laajuudessa, minkä lisäksi monet jo neuvotteluprosessin läpi runnotut sopimukset ovat yhä käytännössä vahvistamatta (oranssi). Muutenkin maailmanpolitiikassa puhaltavat tällä hetkellä vapaakaupan kannalta hyytävähköt tuulet, kun vanhoja sopimuksia avataan ja kauppasodan uhka leijuu vahvana suurvaltapolitiikan yllä.

Toisaalta maailmantalous on vuosi vuodelta käynyt yhä monimutkaisemmaksi ja linkittyneemmäksi eikä globalisaatio näytä toistaiseksi olevan laskusuhdanteessa: globalisaation määrää mittava KOF-kerroin on jo vuosikymmeniä ollut tasaisen varmassa nousussa. Koska verkottuva maailma tekee esimerkiksi yritysten alihankintaketjuista pitkiä, hankalasti seurattavia ja läpinäkymättömiä, onkin Changemakerin ensi vuoden pääkampanja-aiheeksi päätetty valita yritysvastuu ja tätä edistävän lain tuominen Suomen seuraavan hallituksen ohjelmaan. Mainonnan korulauseiden ja niiden olosuhteiden, joissa itse tuote on todellisuudessa syntynyt, vastaamattomuus oli muuten aiheena Pallo on pyöreä -näytelmässä, jota Changemaker esitti vuonna 2007.

Uusi, uljas turvapaikkapolitiikka

Mistä kampanjoitiin: Vuonna 2007 aiheena oli Euroopan unionin turvapaikkapolitiikka. Erityisesti Changemaker halusi kiinnittää huomiota Dublin-menettelyn toimimattomuuteen: tämän säännön perusteella turvapaikanhakijat ovat sen valtion vastuulla, jonne he ensimmäisenä saapuvat. Kampanjatempauksessa Kolmen sepän aukiolle pystytettiin kolme postipakettia muistuttavaa turvapaikkasäilöä, jotka symboloivat turvapaikanhakijoiden pompottelua ympäriinsä, ja ohikulkijoille jaeltiin kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.

Mitä sitten tapahtui: EU:n turvapaikkapolitiikan ongelmat ovat sittemmin tulleet ryminällä päivänvaloon. Ajatus siitä, että turvapaikanhakijat voitaisiin jättää ensimmäisen mahdollisen jäsenmaan harteille, on jouduttu käytännössä täysin hylkäämään – toisaalta EU:n yritys jakaa turvapaikanhakijoita tasaisemmin kaikille jäsenmaille on sekin edennyt surkeasti, sillä sopimukseen pääsystä huolimatta kahdessa vuodessa onnistuttiin toteuttamaan noin kahdeksan prosenttia suunnitelluista siirroista. Seurauksena on ollut turvapaikanhakijoiden jäämistä jumiin Unionin eteläisiin jäsenmaihin, jotka eivät ole pystyneet järjestämään monille odottaville ihmisarvoisia oloja. Ei ole kovinkaan yllättävää, että turvapaikka-asiat palasivat Changemakerinkin pääkampanja-aiheeksi vuonna 2017, jolloin kampanjoitiin kuntapaikkojen puolesta ja pakkopalautuksia vastaan.

Polttava kysymys ja joulun kuumin kortti

Mistä kampanjoitiin: Vuonna 2008 kampanjoitiin voimakkaasti ilmastolain puolesta. Changemaker osallistui Polttava kysymys -kampanjaan vetoomuskortteja keräämällä sekä havainnollistamalla kesätempauksissaan, kuinka ilmastonmuutoksen vaikutukset osuvat ennen kaikkea maailman köyhimpiin ja jo valmiiksi haavoittuviin.

Mitä sitten tapahtui: Ilmastoasiat ovat edenneet monellakin tavalla sitten vuoden 2008. Kampanjan päätavoite, ilmastolaki, hyväksyttiin lopulta eduskunnassa vuonna 2015. Aikaansaatua lakia on sekä kiitetty konkreettisesta päästövähennystavoitteesta – 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta – että arvosteltu välitavoitteiden puutteesta ja päästökaupan kohteena olevien sektoreiden jättämisestä lain ulkopuolelle. Maailmalla puolestaan suurin läpimurto on ollut Pariisin ilmastosopimus. Kuten kaikessa sovitussa, tärkeää on kuitenkin saada paperille kirjoitetut pykälät pantua toimeen, pelkillä lupauksilla kun ei ilmastonmuutosta pysäytetä. Esimerkiksi Suomi on viime vuosina osoittanut huolestuttavaa taipumusta numeroiden pyörittelyyn muun muassa biotaloushankkeidensa ilmastovaikutusten kääntämiseksi haluamansa laisiksi: monimutkaiset excel-tiedostot eivät kuitenkaan lohduta, jos samaan aikaan todelliset päästöt kasvavat.

Sarjan seuraava osa ilmestyy lähiaikoina! Pysy siis kuulolla!