COP24: Vuoden tärkeimmät neuvottelut?
Puolan Katowicessa järjestettiin 2.-14. joulukuuta COP24 eli YK:n ilmastokonferenssi. Konferenssin päätarkoitus oli sopia jäsenmaiden kesken yhteisistä suuntaviivoista ja säännöistä vuonna 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Changemaker lähetti konferenssiin kaksi vapaaehtoista raportoimaan siellä käydyistä neuvotteluista ja verkostoitumaan muiden nuorten kanssa sekä ammentamaan lisää ideoita Changemakerin toimintaan ja ensi vuoden #ilmastovaalit -kampanjointia varten.
Joistakin maista oli tullut myös koululaisia COP24-konferenssiin. Nuorten päivänä he osoitivat mieltään konferenssissa ilmastonmuutosta vastaan.
Osallistuimme matkallamme YMCA:n järjestämälle Camp Climate-leirille. Paikalle oli kutsuttu ympäri maailmaa nuoria, pääosin eri maiden YMCA-edustajia. Yhteisissä workshopeissa kävimme läpi ilmastonmuutokseen liittyviä asioita ruokahävikin vähentämisestä positiiviseen ja tehokkaaseen viestintään. Vaihdoimme ajatuksia ja ideoita sekä pohdimme miten voisimme auttaa toisiamme kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan.
Jokainen edustaja lähti hieman eri lähtökohdista ja yritimme yhteisesti keksiä ratkaisuja toistemme ongelmiin liittyen ilmastonmuutokseen ja miten kerromme siitä omissa järjestöissämme. Osalla järjestöistä oli vaikeuksia saada muita ihmisiä kiinnostumaan ja vastaanottamaan tietoa. Toisille jo pienet ilmastonmuutokseen liittyvät teot, kuten naudanlihan jättäminen järjestön juhlien ruokalistalta, sai aikaan sosiaalisen median myllerryksen järjestön sisällä.
Puolalaiset aktivistit olivat tuoneet näytille kylttejä, joissa näkyy Puolan jokien nimiä. He olivat protestoineet jokien saastumista vastaan kahlaamalla joessa kyltit kädessä.
Greenpeace taas järjesti konferenssin aikana kaikille avoimia sivutapahtumia Climate Hub -tapahtumatilassa. Olimme mm. seuraamassa paneelikeskustelua, joka käsitteli turvemaiden, käytännössä siis soiden, merkitystä luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta. Suot ovat yksi maailman suurimmista hiilinieluista, ne vähentävät tulvariskiä ja tarjoavat elinympäristön monille harvinaisille lajeille. Turve uusiutuu luonnossa todella hitaasti ja vapauttaa poltettaessa runsaasti kasvihuonekaasuja, minkä vuoksi onkin huolestuttavaa, että Suomessa on suurissa määrin raivattu soita pelloiksi ja turvetta poltetaan yhä energiaksi.
Yksi vahvasti konferenssissa esillä ollut teema olikin siirtymä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energianlähteisiin. Siirtymän ensimmäinen askel on energian kulutuksen vähentäminen esimerkiksi energiatehokkuuden parantamisen kautta. Eräässä aiheeseen liittyvässä paneelikeskustelussa oli mukana Puolassa sijaitsevan Chmielnon kunnan kunnanjohtaja, joka kertoi käytännön ratkaisuista, joilla Chmielnon energiankäyttöä oltiin viety parempaan suuntaan. Kunnan katulamppuja oltiin vaihdettu LED-lampuiksi, asukkaille oltiin järjestetty energian säästämiseen liittyviä koulutustilaisuuksia ja alueen yrityksiä oltiin haastettu siirtymään uusiutuviin energiamuotoihin. Ehkä Suomenkin kannattaisi korkean energiankulutuksen maana alkaa panostamaan energiatehokkuuteen enemmän?
Kohti hiilineutraaliutta!
Kaiken kaikkiaan matka tarjosi runsaasti inspiraatiota ja uusia ideoita. Yksi viesti jäi erityisen selkeänä mieleen: ilmastonmuutos vaatii tekoja nyt, eikä vaan joskus tulevaisuudessa – ja jos haluamme todella selviytyä siitä, se vaatii kaikkien valtioiden, yhteisöjen ja yksilöiden yhteistyötä. Vastuu planeetastamme on yhteinen.