Merten uhkia ruodittiin Jyväskylässä

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan järjestämän ympäristöviikon avajaisissa pidettiin paneelikeskustelu merten uhkista, johon myös Changemaker osallistui. Paikalla olivat arktisesta kalastuksesta kertonut Greenpeacen Veera Visapää, merten mikromuovittumisesta puhunut Pinja Näkki Suomen ympäristökeskuksesta, kalankasvatuksen mahdollisuuksia avannut Luonnonvarakeskuksen Jouni Vielma sekä Changemakerin kampanjavastaava Jaro Karkinen, joka avasi Kadonneet Eväät -liikakalastuskampanjaa. Lisäksi viikon avauspuheenvuoron piti tunnettu mediapersoona ja innokas luontoihminen Mikko ”Peltsi” Peltola.

Peltsi Peltola korosti, että luonnon suojeleminen vaatii aktiivisuutta ja vastuullisuutta: ympäristön kannalta huonoja päätöksiä on helppo tehdä, koska välinpitämättömyys tulee usein halvemmaksi ja vaivattomammaksi kuin kestävästi ajatteleminen. Toisaalta suomalaisten läheinen luontosuhde myös innostaa meitä vaalimaan sitä: ”Puuta on kiva halata, siitä tulee hyvä mieli”, Peltola päätti puheenvuoronsa.

Panelistit perkasivat maailman merten kohtaamia lukuisia uhkia, mutta valoivat myös toivoa ratkaisujen löytämiseen. Meret täyttyvät mikromuovista, koska ”muovi on tehty kestämään ikuisesti, mutta siitä suunnitellaan kertakäyttötuotteita”, kuten Pinja Näkki kuvasi, mutta uusi tekniikka auttaa kehittämään tuotteita, jotka voidaan paremmin kierrättää ja suodattaa pois vesistöistä. Kalankasvatus on puolestaan kehittynyt paljon siitä, kun yhtä kiloa kohden kasvatettavalle lohelle piti syöttää neljä kiloa muuta kalaa: ”On vain ajan kysymys, milloin kalaa aletaan kasvattaa pelkällä kasviproteiinilla”, Jouni Vielma uskalsi ennustaa.

Myös kalastuksesta puhuttiin paljon. Greenpeacen Veera Visapää kertoi arktisten merijäiden sulamisesta ja uusien apajien vapautumisesta tehokalastukselle. Kuitenkin suuret kalankäsittelijät ovat jo sitoutuneet olemaan ostamatta arkitisilta alueilta tulevaa kalaa, joka on pyydetty ympäristölle haitallisin menetelmin. ”Olisi symbolisesti tärkeää, että tällä kertaa emme mene niin pitkälle kuin voimme vaan jätämme myös jotakin luonnosta koskemattomaksi”, vetosi Visapää maailman kalateollisuuteen.

Jaro Karkinen puolestaan kertoi liikakalastuksesta ja sen tuhoisista vaikutuksista ihmisten ruokaturvaan ja yhteiskunnalliseen vakauteen kehittyvissä maissa: nykytahdilla olemme matkalla kohti käytännössä tyhjiä valtameriä jo 2050-luvulla. Mutta tunnelin päässä on valoa: ”On arvioitu, että kalakannat voivat palautua ennalleen jo muutamassa vuosikymmenessä. Ratkaisu tähän ongelmaan ei ole rakettitiedettä: kunhan vain lopetamme kalastamasta enemmän kuin meret kestävät”, Karkinen totesi.

Loppuyhteenvedossa panelistit korostivat hyvän tekemisen kierrettä: Kun ihmisen elinolosuhteita parannetaan, hän pystyy tekemään kestävämpiä ja pitkänäköisiä ratkaisuja, ja kun maailmantalouden epäoikeudenmukaisia rakenteita korjataan, vaikutetaan samalla niin ilmastonmuutokseen, pakolaiskysymykseen kuin liikakalastukseenkin.

Changemakerin Kadonneet eväät -vetoomuksen kestävämmän kalastuksen puolesta voit allekirjoittaa täällä. Tutustu myös Greenpeacen kampanjaan arkisilla alueilla tapahtuvan öljynporauksen pysäyttämiseksi sekä EU:n rahoittamaan blastic.eu-sivustoon, joka kertoo mikromuoveista ja ongelman ratkaisemiseksi tehtävistä toimista.