Teknologia – koulutuksen pelastaja?

Erilaisilla sovelluksilla ja internetin vapailla aineistoilla on mahdollisuus tehdä tiedonsaannista ja oppimisesta tasa-arvoisempaa. Millaisia toimia vaaditaan, jotta koulutusteknologiat eivät syventäisi koulutuksen eriarvoistumista globaalisti, vaan tukisivat kaikille avointa oppimista?

Teknologiaan, sähköisiin oppimisympäristöihin ja erilaisiin sovelluksiin liitetään nykyaikana paljon odotuksia, kun visioidaan koulutuksen tulevaisuutta. Pääsy oppimisteknologioiden äärelle on ajankohtaista erityisesti nyt, kun kouluja on jouduttu koronavirustilanteen vuoksi sulkemaan ja opetusta toteuttamaan etäratkaisuin ympäri maailmaa. Etäopetuksella on pyritty varmistamaan oppimisen jatkuvuus myös poikkeusoloissa.

Maailmanpankin mukaan näkymät teknologian mahdollisuuksista eivät kuitenkaan ole ruusuisia. Esimerkiksi Afrikassa köyhimmissä perheissä vain 30 prosentilla on radio, kun sama luku rikkaimmissa perheissä on 79 prosenttia. Tietokone taas löytyy köyhimmistä perheistä harvemmalta kuin 1 prosentilta, ja internet-yhteys 0,3 prosentilta, kun taas rikkaimmissa perheissä vastaavat luvut ovat noin 20–25 prosenttia.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että naiset ja kehitysvammaiset kohtaavat enemmän sekä asenteellisia että fyysisiä esteitä pyrkiessään käyttämään internetissä olevia oppiaineistoja. Tämä voi ilmetä muun muassa miesten teknologiaosaamisen priorisointina sekä teknologiavälineisen omistajuuden kuulumisena miehille.

Saavutettavuuden lisäksi koulutusteknologioihin liittyy toinen merkittävä ongelma: niiden tehosta ei ole vielä riittävästi pitkäaikaista, täsmällistä tutkimusta. Monelta osin investoinnit koulutusteknologiaan ovat tapahtuneet enemmän uskon kuin tiedon valossa.

Lisäksi koulutusteknologioihin liittyvää tutkimusta tehdään usein Euroopassa, Pohjois-Amerikassa tai itä-Aasiassa, eli alueilla, joiden mahdollisuudet panostaa teknologiaan ovat jo lähtökohtaisesti paremmat kuin globaalissa etelässä.

Jos teknologisia ratkaisuja käytetään ilman tutkimukseen perustuvaa näyttöä, ne usein vain lisäävät eriarvoisuutta, sillä silloin niiden käyttöä ohjaavat opettajien usein tiedostamattomat toimintatavat.

Esimerkkinä tästä toimii Stanford Institute for Economic Policy Researchin tutkimus, jonka mukaan opettajat vastasivat huomattavasti todennäköisemmin valkoisten miesten kuin minkään muun sukupuolen ja etnisen ryhmän edustajien esittämiin julkaisuihin verkkokurssien keskustelufoorumeilla. Teknologian ammattitaidoton käyttö voi siis pahimmillaan lisätä epätasa-arvoa.

Kolmas keskeinen ongelma teknologian käytössä liittyy opettajien kykyihin hyödyntää teknologiaa tehokkaasti omassa opetuksessaan. Tutkimuksen mukaan opettajat eivät ole tässä suhteessa tasa-arvoisessa asemassa, sillä matalamman tulotason kouluissa opettajat saavat vähemmän koulutusta siitä, miten teknologiaa voi integroida onnistuneesti osaksi omaa opetusta.

Ilman tehokasta teknologiakoulutusta investoinnit kannettaviin tietokoneisiin tai muihin älylaitteisiin ovat turhia, sillä kouluttamattomat opettajat eivät kykene ohjaamaan oppilaitaan teknologisten työkalujen käytössä tai netissä olevien hyödyllisten lähteiden hyödyntämisessä. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että onnistunut teknologiavälitteinen opetus edistää oppilaiden sosiaalista liikkuvuutta yhteiskuntaluokasta toiseen.

Miten teknologiasta johtuvaa koulutuksen eriarvoistumista voidaan vähentää?

Erityisesti maissa, joissa koulutusjärjestelmä ei pysty mukautumaan ja siirtymään kokonaisvaltaisesti teknologiavälitteisiin oppimisratkaisuihin, opetuksen monikanavaisuus korostuu. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhden väylän ei oleteta tavoittavan kaikkia oppilaita, vaan opetuksessa käytetään apuna eri kanavia ja teknologioita: monisteita, radiota, TV:tä, kännyköitä ja verkkoa.

Esimerkiksi Ugandassa radiota käytetään tehokkaasti hyväksi opetuksessa, sillä radion tiedetään tavoittavan huomattavasti laajemman joukon oppilaita kuin muiden medioiden.

Lisäksi, koska Afrikassa köyhemmistäkin kotitalouksista matkapuhelin löytyy 46 prosentilta, tulisi jo kursseja suunniteltaessa panostaa entistä enemmän kännyköiden kanssa yhteensopiviin oppimisalustoihin. Kännyköiden etuna on myös se, että niiden käyttöliittymä on usein oppilaille jo valmiiksi tuttu.

Yhteiskuntien rooli suunnannäyttäjänä on myös tärkeä. Panostamalla koulutukseen ja koulutusteknologisen infrastruktuurin kehittämiseen päättäjät voivat näyttää ymmärtävänsä, millaisia positiivisia vaikutuksia teknologian käytöllä opetuksessa voi olla. Nämä investoinnit varmistavat, että yhteiskunta pystyy jatkossakin säilyttämään toimintakykynsä. Siksi koulutuksesta leikkaaminen on aina hyvin lyhytnäköistä.

Keskeistä teknologian tuomisessa kouluihin on myös suunnitelmien kokonaisvaltaisuus. Esimerkiksi kannettavien tietokoneiden antaminen jokaiselle oppilaalle on kannattavaa vain, jos laitteen käytöstä järjestetään koulutusta koko kouluyhteisölle.

Toinen oleellinen tekijä liittyy toimijuuteen: jotta oppiminen ei uusintaisi jo olemassa olevia valtarakenteita, verkossa olevia kursseja ja materiaalia tulisi tuottaa paikallisesti ja asianmukaisilla kielillä. Näin varmistetaan oppimateriaalien kulttuurinen sopivuus, jossa on otettu huomioon oppilaiden paikalliset lähtökohdat.

Kaikessa oppimisessa on olennaista muistaa, että teknologia voi olla valtavan hieno työkalu, mutta sen käytön tulisi aina olla perusteltua. Teknologian kaikkivoipaisuuden korostamisen sijaan tulisikin pohtia, millainen oppimisen tapa ja kanava on pedagogisesti asianmukaisin.

Artikkeli on julkaistu Globalisti-lehden numerossa 1/2021