Oman kulttuurin voi koota itse

Namibiassa kasvanut Iida-Liisa Repo palasi Suomeen teini-ikäisenä ja koki synnyinmaansa maahanmuuttajan silmin.

Suomalaissyntyinen 26-vuotias Iida-Liisa ”Iitu” Repo on asunut puolet elämästään ulkomailla. Hän muutti 4-vuotiaana perheensä kanssa Namibian Ambomaalle Windhoekiin vanhempien lähetystyön perässä.

Vuosikymmen sitten perhe palasi 13 vuoden jälkeen Namibiasta Suomeen. Teini-ikäisestä Iitusta tuntui, että koti jäi Namibiaan. Suomalainen kulttuuri oli ollut Namibiassakin läsnä oman perheen ja muiden lähetystyöntekijöiden perheiden kautta. Silti Iitulle Namibia oli kotimaa ja Suomi ”se toinen maa”, jossa käytiin kesälomalla joka toinen vuosi. ”Ulkonäön perusteella ei voi tietää, kuka on maahanmuuttaja ja minkälaisten kulttuuristen kysymysten kanssa kukakin painii”, Iitu muistuttaa.

Kulttuurierot yllättivät

Paluumuuton jälkeinen kulttuurishokki kesti noin kolme vuotta. Kulttuuristen erojen kokemukset aiheuttivat sekä positiivisia että kielteisiä ajatuksia. Aluksi Iitu koki, että uusien suomalaisten tuttavuuksien kanssa keskustelu jäi ”pinnalliselle” tasolle, mikä hämmensi avoimuuteen tottunutta nuorta naista. Toisaalta suomalaisten luotettavuus tuntui hyvältä, ja ajan myötä keskusteluissa pääsi syvemmällekin tasolle. Sopeutumisessa auttoi se, että osa Iitun parhaimmista ystävistä oli myös Suomeen palanneita lähetyslapsia.

Iitu huomaa yhä, että hänellä on pieniä ”aukkoja sivistyksessä”. Koska hän ei ole käynyt Suomessa koulua, hän ei tunne kaikkia Suomen lintuja, luonnonkasveja tai perinteisiä pelejä. Lisäksi Iitu kertoo suomalaisessa kulttuurissa olevan itsestäänselvyyksiä, joiden sisältö ei aina avaudu kirjasta lukemalla. Yksi esimerkki on 1940-luvulla presidenttinä olleen marsalkka Mannerheimin merkitys suomalaisessa kulttuurissa, jota Iitu muistaa ihmetelleensä lukioikäisenä.

Omanlainen suomalainen

Nykyään Ylivieskassa asuva Iitu kokee olevansa sopeutunut Suomeen ja suomalaisuuteen. Kysyttäessä, pitääkö hän itseään täysin suomalaisena hän sanoo ensin, että ei pidä. Myöhemmin hän kuitenkin korjaa olevansa ”suomalainen, joka on vain kasvanut ulkomailla”. Vuodet Namibiassa ovat pysyvä osa Iitun identiteettiä, suurimmalta osaltaan rikkaus. Namibiassa eläminen on tehnyt hänestä avarakatseisemman ihmisen. Toisaalta se on saanut hänet kokemaan juurettomuutta. Edelleenkin Iitu haluaa matkustella, muttei ole varma, johtuuko tämä hänen taustastaan.

Iitu painottaa, ettei kulttuuri ole yksiselitteinen asia. Hän ajattelee, että ainakaan hänelle ei ole olemassa puhdasta suomalaista tai namibialaista, samankaltaisesti toistuvaa ja elettävää kulttuuria. Sen sijaan jokaisen oma kulttuuri saa vaikutteita ja painotuseroja ympäristöstään. Iitun oma kulttuuri on suomalainen namibialaisin vaikuttein. ”On tärkeää, että jokainen voi luoda ja koota oman kulttuurinsa itse.”

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2015, jonka teemana on globaali muuttoliike.