Öljy-yhtiöiden vastuu ulottuu öljyn jälkeiseen maailmaan

Irakissa toimivilla kansainvälisillä öljy-yhtiöillä on mahdollisuus vaikuttaa maan kehitykseen myönteisesti. Tämä kuitenkin edellyttää paitsi sidosryhmien mukaanottamista, myös valmistautumista maan talouden rakennemuutokseen. Juttu on julkaistu Globalistissa 1/19.

Öljy muodostaa 65 prosenttia Irakin bruttokansantuotteesta ja lähes sata prosenttia maan viennistä ja valtion tuloista. Öljyn suuri osuus maan taloudesta selittyy osittain terrorismin vastaisella sodalla, jonka aikana terveeseen taloudelliseen kehitykseen ei ole ollut edellytyksiä. Taistelujen laannuttua Irakin öljyriippuvuus tuleekin todennäköisesti pienentymään, kun muu talous voi kasvaa. Irak piti vuodesta 1972 alkaen öljystä tulevat rahavirrat tiukasti valtion kontrollissa. Vielä Saddam Husseinin aikana Irakin kansallinen öljy-yhtiö oli monopoliasemassa, ja tulot virtasivat valtion kassaan. Baathistien autoritaarinen hallinto ei kuitenkaan jakanut tuloja koko yhteiskunnan kannalta rakentavasti, vaan keskittyi oman valta-asemansa vahvistamiseen.

SOTA MUUTTI RAHAVIRTOJA

Irakin sota muutti asetelman perusteellisesti. Öljysektori yksityistettiin ja öljynporaus avattiin kansainväliselle kilpailulle. Yhdysvaltain johtaman liittouman miehitys mahdollisti yksityistämisen, ja on selvää, että öljysektorin avaaminen länsimaisille öljy-yhtiöille oli hyödyllistä ennen kaikkea miehittäjävallalle. Irakin öljyteollisuus oli Irakin sodan alkaessa vuonna 2003 aiempien sotien ja sanktioiden vuoksi vanhentunut ja tarvitsi modernisaatiota. Ulkopuolinen tietotaito ja rahoitus siis myös kehittivät Irakin öljysektoria.

VOITONJAKOA EI OLE RATKAISTU

Öljysektorin yksityistämisessä puuttui visio öljytulojen jakamisesta. Vuonna 2005 hyväksytty Irakin uusi perustuslaki määritti, että Irakin öljyn omistavat kaikki irakilaiset, mutta ei tarkentanut, kuinka öljystä saatavat voitot tulisi jakaa. Tulojen jakamista koskeva laki on ollut valmisteilla vuodesta 2007 alkaen, mutta maakuntien välisten erimielisyyksien vuoksi sen hyväksyminen on ollut vaikeaa. Tämän hetkinen säännöstö on monimutkainen kokoelma erilaisia tulkintoja, mikä ei kuitenkaan ole estänyt kansainvälisten öljy-yhtiöiden tuloa Irakiin. Irakilla on kahdentyyppisiä sopimuksia kansainvälisten öljy-yhtiöiden kanssa. Teknisissä palvelusopimuksissa kansainvälinen öljy-yhtiö toimii toimeksiantajana alueelliselle öljy-yhtiölle siten, että toimeksiantaja kattaa kulut, ottaa taloudellisen riskin kontolleen ja saa määrätyn summan tuotettua barrelia kohti. Tuotannon jakamissopimuksissa taas kansainvälinen yhtiö jakaa tulot ja kustannukset paikallisen toimijan kanssa. Sekä teknisten palvelusopimusten että tuotannon jakamissopimusten ohella kansainväliset öljy-yhtiöt maksavat Irakiin tuloja “Maan sisäiset kiistat jättävät kansainvälisille öljy-yhtiöille tilaa neuvotella eri alueiden kanssa ilman Irakin kansallista etua tavoittelevaa koordinaatiota.” myös verotuksen muodossa. Veron suuruus on 35 prosenttia Irakissa ja 15 prosenttia kurdialueella.

ÖLJY-YHTIÖIDEN KONFLIKTISENSITIIVISYYS

Irakin kaltaisissa konfliktissa elävissä valtioissa yritysten on toimittava konfliktisensitiivisesti eli vältettävä toimimasta tavoilla, jotka järkyttävät yhteiskuntaa ja ruokkivat konfliktia. OECD:n mukaan keskeinen haaste Irakissa on se, että kansainväliset öljy-yhtiöt eivät kärjistäisi poliittisia jännitteitä paikallisia yhteistyökumppaneita valitessaan ja heidän kanssaan toimiessaan. Öljymaissa konfliktisensitiivisyyteen kuuluu myös öljyn rooli strategisena luonnonvarana ja maiden voimakas riippuvuus öljytuloista. Kansainvälisten öljy-yhtiöiden yritysvastuu ulottuukin kehityspolitiikan piiriin, sillä öljyvaltioiden talous ja kehitys ovat vahvasti sidoksissa öljyteollisuuteen. Suurimpia konfliktia aiheuttavia voimia ovat korruptio, heikko hallinto, etninen vastakkainasettelu, öljyriippuvuus ja köyhyys. Rauhaa edistäviä tekijöitä sen sijaan ovat vahva yhteiskunnallinen osallistuminen ja eri alueiden, uskonnollisten ja etnisten ryhmien osallistaminen. Ollakseen konfliktisensitiivinen yrityksen tulee siis arvioida toiminnan vaikutuksia laajalla skaalalla.

ÖLJYTULOJEN EPÄTASAINEN JAKAUTUMINEN LISÄÄ KONFLIKTEJA

Kansainväliset öljy-yhtiöt eivät ole olleet erityisen konfliktisensitiivisiä, sillä ne tekevät päätöksiä pitkälti liiketoiminnallisin perustein. Yhtiöiden näkökulmasta kysymys on voitoista ja tappioista, mutta laajemmassa irakilaisessa yhteiskunnassa öljy-yhtiöiden toimilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Irakin eteläosissa köyhyys, työttömyys ja pula sähköstä ovat aiheuttaneet levottomuuksia, kun öljyrikkaan alueen asukkaat kokevat, että he eivät pääse osalliseksi alueensa öljytuloihin. Moniin asioihin, kuten korruptioon ja Irakin heikkoon hallintoon ulkopuoliset yhtiöt voivat vaikuttaa hyvin rajallisesti, mutta ne voivat usein hyötyä niistä. Maan sisäiset kiistat nimittäin jättävät kansainvälisille öljy-yhtiöille tilaa neuvotella eri alueiden kanssa ilman Irakin kansallista etua tavoittelevaa koordinaatiota. Kansainväliset öljy-yhtiöt ovat kuitenkin osallistuneet Irakin kehittymiseen myös siten, että ne ovat mahdollistaneet Irakin öljyntuotannon kaksinkertaistumisen. Vuotta 2003 edeltävästä yli kahdesta miljoonasta barrelista päivässä on päästy tämän päivän yli neljään miljoonaan barreliin päivässä.

SIDOSRYHMÄT OTETTAVA HUOMIOON

Kasvanut öljyntuotanto on luonnollisesti tukenut myös irakilaisia, vaikka rehottava korruptio ja voittojen virta öljy-yhtiöiden omistajille pienentävät hyötyä ja kasvattavat kokemusta osattomuudesta. Kuten tavallista, politiikassa mielikuvat voivat vaikuttaa todellisuutta enemmän, ja usein mielikuva Irakissa onkin, että kansainväliset öljy-yhtiöt ja keskushallinto keräävät voitot omiin taskuihinsa, kun taas paikalliset asukkaat jäävät ilman. Tämän vuoksi öljy-yhtiöiden hyvän tahdon osoittaminen on ensiarvoisen tärkeää yhteiskuntarauhan edistämiseksi. Toinen keskeinen kansainvälisten öljy-yhtiöiden kiistanalaisuus liittyy niiden sidosryhmien valintaan ja rinnakkaisten sopimusten tekemiseen. Yhtiöt ovat tehneet sopimuksia Kurdialueen ja Irakin kanssa huomioimatta sitä, että näiden välillä on epäsopua öljyalueiden hallinnasta. Tämä eskaloitui lokakuussa 2017, kun Kirkukin öljykentät vallattiin kurdeilta takaisin Irakin hallinnon hallintaan. Jotta tällaisilta ristiriidoilta voitaisiin välttyä, tulisi keskeisten sidosryhmien olla mukana päätöksenteossa.

ÖLJYN JÄLKEINEN MAAILMA

Irakin keskeinen haaste on sama kuin kaikilla muillakin öljyriippuvaisilla valtioilla. Öljyn merkitys kansainvälisessä taloudessa tulee laskemaan, ja sen myötä öljy-yhtiöt joutuvat siirtämään varallisuuttaan ja liiketoimintojaan vaihtoehtoisiin tulonlähteisiin. Ollakseen valmis globaalin talouden muutokselle Irakin on siis kyettävä monipuolistamaan talouttaan. Kansainvälisten öljy-yhtiöiden suunnitelmiin tulee sisältyä myös suunnitelma öljyn ulkopuoliselle todellisuudelle, eli sille, mitä kohdemaissa tapahtuu, kun öljyn myynti ja hinta laskevat ja yhtiöt poistuvat maasta. Mitä riippuvaisempia kohdemaat ovat öljystä ja mitä hauraampia ne ovat muutokselle, sitä suurempi vastuu kansainvälisillä öljy-yhtiöillä on. Kansainvälisten öljy-yhtiöiden tulee siis tukea kaikkia öljystä riippuvaisia hauraita yhteiskuntia tekemään samoja toimenpiteitä kuin ne itsekin tekevät: laajentamaan toimintaansa ja tulonlähteitään.