Köyhyys meillä ja muualla

Köyhyyttä on monenlaista. Puhutaan absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä, pienituloisuudesta, syrjäytymisestä ja syrjäyttämisestä. Mitä niillä oikeastaan tarkoitetaan?

Meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä köyhyys tarkoittaa. Osalla meistä saattaa myös olla omakohtaisia kokemuksia köyhyydestä. Köyhyydestä puhutaan sekä absoluuttisena että suhteellisena.

Absoluuttinen tai äärimmäinen köyhyys merkitsee sitä, ettei henkilöllä ole riittävästi varaa ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen. Äärimmäinen köyhyys on ollut yleisintä kehitysmaissa, mutta se on saavuttanut myös Euroopan muun muassa sosiaaliturvattomien työttömien, paperittomuuden ja asunnottomuuden muodossa.

Absoluuttisen köyhyyden kansainvälisenä rajana oli pitkään eläminen alle 1,25 dollarilla päivässä. Lokakuussa 2015 Maailmanpankki korotti köyhyysrajaa 1,90 dollariin.

Suhteellisessa köyhyydessä yksilön tai ryhmän elintaso on selkeästi huonompi verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon oman yhteiskunnan sisällä. Esimerkiksi vuonna 2014 keskimääräinen kotitalouksien kuukausitulo oli OECD:n laskelmien mukaan Suomessa reilu 3500 dollaria. Suhteellisessa köyhyydessä yksilö tai ryhmä joutuu jatkuvasti ponnistelemaan, jotta pystyisi elämään normaalia elämää tai osallistumaan yhteiskuntansa toimintaan. Esimerkiksi Kreikassa keskimääräinen kotitalouksien tulo on 2400 dollaria kuukaudessa. Näin ollen yksilö tai ryhmä, jonka tulot ovat jonkin toiseen maan keskimääräiseen elintasoon nähden hyvät, voi silti omassa maassaan olla suhteellisesti köyhä.

Pienituloisilla puolestaan tarkoitetaan tilastokeskuksen mukaan Suomessa henkilöitä, joiden kotitalouden keskimääräiset tulot ovat alle 60 prosenttia oman maan kotitalouksien mediaanitulosta. Se tarkoittaa keskimmäiseksi sijoittuvaa tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot asetetaan suuruusjärjestykseen. Vuonna 2013 kotitalouksien mediaanitulo oli Suomessa noin 1850 euroa kuukaudessa yhtä kulutusyksikköä kohti. Yksi aikuinen muodostaa yhden kulutusyksikön, 13–17-vuotias lapsi 0,5 yksikköä ja alle 13 vuotias lapsi 0,3 yksikköä. Vuoden 2013 tilastojen mukaan pienituloiseksi voitiin siis laskea kaikki, joiden tulot yhden aikuisen taloutta kohden olivat alle 1110 euroa kuukaudessa.

Köyhyys ei silti ole yksiselitteinen joko-tai-ilmiö. Köyhyyttä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Kansantalouden notkahtaessa maan rikkaiden tulot voivat hetkellisesti pienentyä ja täten tiedot pienituloisten elinolosuhteista voivat olla vääristyneitä.

Kun puhutaan köyhyydestä, puhutaan usein myös syrjäytymisestä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan syrjäytymisen sijaan tulisi puhua syrjäyttämisestä, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö joutuu sosiaalisesti ulossuljetuksi. Syrjäytyminen sen sijaan on pikemminkin henkilön omien valintojen tulos. Syrjäyttäminen on yhteiskunnallinen prosessi, jossa joku tietty ryhmä joutuu yhteiskunnan marginaaliin.

”Äärimmäinen köyhyys on ollut yleisintä kehitysmaissa, mutta se on saavuttanut myös Euroopan.”

Köyhyys Suomessa

Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elää 16 prosenttia väestöstä, mikä on vähemmän kuin Euroopan Unionissa keskimäärin. EU:n kansalaisista joka neljännellä on riski joutua köyhyyteen tai syrjäytyä (Tilastokeskus 2012). Kun äärimmäisen köyhyyden rajana pidetään 1,90 dollarin päivätuloa, Suomessa suhteellisen köyhyyden tai pienituloisuuden rajana on noin 37 euroa päivässä (2013).

Pienituloisen arkeen liittyy huoli vuokranmaksusta ja ruokalaskuista. Matkustelu ja elokuvissa käyminen voi olla vain haave. Pienituloinen tarvitsee rahallista apua, kuten työmarkkinatukea. Toimeentulotukia maksetaan viimekädessä, jos muut sosiaalietuudet eivät kata välttämättömiä kustannuksia.

Pienin varoin elävä ihminen voi olla elämään tyytyväinen, mutta toiselle se voi tarkoittaa väliinputoamista. Pienituloisuus näyttäytyy myös selviytymistaisteluna. Se voi aiheuttaa itsesyytöksiä yleisen asenneilmapiirin vuoksi. Joillekin terveydenhuollon ammattilaiset ovat merkittävä tukiverkko silloin, kun kaverit jättävät ja ihminen on vaarassa syrjäytyä.

Työttömyys, opintojen keskeneräisyys, sairaus, pieni eläke ja yksinasuminen tai vanhempien työttömyys ovat pienituloisuuden syitä ja riskitekijöitä. Pienituloisuus voi aiheuttaa sairauksia ja mielenterveysongelmia. Joskus se suistaa päihdeongelmiin, jotka voivat johtaa rikollisuuteen.

Köyhyys maailmalla

Maailmanpankki arvioi, että vuoden 2015 loppuun mennessä äärimmäisessä köyhyydessä eläisi hieman yli 700 miljoonaa ihmistä eli alle 10 prosenttia koko maailman väestöstä. Vuonna 2012 äärimmäisessä köyhyydessä eli vielä yli 900 miljoonaa, lähes 13 prosenttia väestöstä.

Maailman rikkaimpiin maihin bruttokansantuotteella mitattuna kuuluvat tällä hetkellä Qatar, Luxemburg ja Singapore, köyhimpiin Malawi, Burundi ja Keski-Afrikan tasavalta. Noin puolet äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Äärimmäisen köyhyyden poistaminen maailmasta vuoteen 2030 mennessä on osa Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteita. Lokakuussa 2015 Maailmanpankki arvioi, että tavoitteeseen tullaan pääsemään määräaikaan mennessä. Maailmanpankin johtajan Jim Yong Kimin mukaan köyhyyden vähentämisessä olennaista on tukiverkkojen, terveydenhuollon ja koulutuksen takaaminen.

Globaalilla tasolla köyhyys voi johtaa hoitamattomien sairauksien, kouluttamattomuuden ja nälän lisäksi pakkoavioliittoihin. Ilmiötä tutkineen Khatidja Chantlerin mukaan köyhyys on yksi syy naisten pakkoavioliitoille esimerkiksi Pohjois-Aasiassa. Keski- ja Länsi-Afrikassa perhe voi ruokapulan aikaansaamassa epätoivossa myydä lapsen siinä uskossa, että hän saa aterian työtä vastaan. Lapsi saattaa kuitenkin joutua lähes palkattomaksi orjaksi. Lapset voivat joutua myös sotilaiksi äärimmäisen köyhyyden seurauksena.

 

Noin puolet äärimmäisessä
köyhyydessä elävistä ihmisitä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.”

 

 

Köyhyyden torjuminen

Vaikka köyhyyttä on onnistuttu vähentä
mään, ajatukseen köyhyyden täydestä nujertamisesta on hyvä suhtautua varauksella. Maailmanpankin johtaja Kim muistuttaa, että maailman talouskasvu ja epävakaus konfliktialueilla tekevät maailmanlaajuisesta äärimmäisen köyhyyden hävittämisestä kunnianhimoisen päämäärän. Ihmiset, jotka pääsevät pois köyhyydestä, elävät paremmassa tilanteessa ehkä vain hetken. Köyhyys voi palata elämään uuden ekokatastrofin, ruokapulan tai taloudellisen takaiskun vuoksi.

Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam Internationalin mukaan monet vaikutusvaltaiset tahot puhuvat köyhyyden nujertamisen puolesta, mutta harva on tehnyt konkreettisia muutoksia. Oxfam on listannut keinoja, joilla kaventaa rikkaiden ja köyhien välikuilua. Näitä ovat esimerkiksi koulutuksen lisääminen sekä tukiverkkojen varmistaminen pienituloisille.

Lähteet: Tilastokeskus, Maailmanpankki, Oxfam, OECD, EAPN-FIN, Kepan ajankohtaiskatsaus 16. 

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 1/2016, jonka teemana on globaali köyhyys.