Kansainvälinen avustustyö terveyden asialla

Paula tiesi jo nuorena haluavansa tehdä hoitotyötä. Lääkärit ilman rajoja antoi mahdollisuuden päästä auttamaan ja toteuttamaan omaa unelmaa myös ulkomailla.

Keväinen Helsinki on muuttunut talven ihmemaaksi, kun tapaan Paula Tapanisen Itä-Pasilassa. Lumen tuprutus on Sodankylän kasvatille tuttua, mutta viime vuosina avustustyö on vienyt terveydenhuollon ammattilaisen kohti lämpimämpiä seutuja, jopa Afrikan savanneille ja aavikoille asti.

Paulan kiinnostus hoitotyötä kohtaan heräsi jo nuorena, ja niinpä hän päätti kouluttautua lähihoitajaksi. Punaisen Ristin mainoksen nähtyään hänelle oli selvää, että omaa osaamista pitäisi päästä hyödyntämään myös ulkomailla. Nuorena lähihoitajana Paula teki vuoden vapaaehtoistöitä Intiassa, jossa hän pääsi ensimmäistä kertaa näkemään millaista työnteko matalan tulotason maassa voi olla. Tästä motivoituneena hän hakeutui sairaanhoitajan opintoihin, joiden aikana opiskelijoille käytiin puhumassa Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista tehdä kansainvälistä avustustyötä.

Ulkomaan urapolusta alkoi tulla yhä konkreettisempi, kun Paula alkoi ottaa selvää järjestön odotuksista työntekijöitä kohtaan ja siitä, miten omaa osaamista kannattaisi täydentää unelman toteutumiseksi. Englannin kielen taitoa Paula vahvisti Lontoossa lasten sairaalassa ja ammatillisia taitojaan hän täydensi trooppisten tautien opinnoilla Belgiassa. Intian kokemuksen lisäksi Paula sai ulkomaan kokemusta myös Afrikassa toteutuneessa opiskelijavaihdossa.

Pitkällisen valmistautumisen jälkeen Paulan unelma toteutui ja hänet rekrytoitiin Lääkärit ilman rajoja järjestölle. Pitkän prosessin päättymistä odottaessaan hän ehti saada kenttäkokemusta toisen järjestön kautta Sudanissa, jonne hän teki kuuden kuukauden pituisen avustusmatkan vuonna 2021 sekä työskennellessään Ukrainan rajalla vuonna 2022.

Malariaepidemia Nigeriassa

Kesällä 2022 Paula lähti lopulta Lääkärit ilman rajoja työntekijänä Koillis-Nigeriaan. Neljän kuukauden työ keskittyi lastensairaalan uusien työntekijöiden kouluttamiseen malariaepidemiaa silmällä pitäen. Epidemia on joka vuosi sadekaudelle ajoittuva ilmiö, jolloin sairaalan potilasmäärä moninkertaistuu joskus jopa kuusinkertaiseksi.

Sadekauden lähestyessä lisätilaa kasvavalle potilasmäärälle saatiin kenttäsairaaloiden avulla. Työ oli hyvin vaihtelevaa ja kouluttamisen lisäksi siihen sisältyi raportointia yleisimmistä taudeista ja työn etenemisestä. Työn monipuolisuus teki siitä todella mielenkiintoista.

Koska Nigerian virallinen kieli on englanti, kommunikointi sairaalan henkilökunnan kanssa oli helppoa ja koulutukset pystyttiin järjestämään englanniksi. Usein potilaat puhuivat vain paikallisia kieliä, jolloin kollegat toimivat tulkkeina potilastyössä.

Aliravittujen lasten hoitoa Jemenissä

Toinen matka Lääkärit ilman rajoja leivissä toteutui vuonna 2023, kun Paula vietti viisi kuukautta Pohjois-Jemenissä. Aliravitsemuksen lisääntyessä ja paikallisten sairaaloiden kapasiteetin rajojen tullessa vastaan Paula pääsi mukaan uuteen projektiin, jossa hän suunnitteli uuden henkilökunnan perehdytystä.

Koulutuksen suunnittelun lisäksi Paulan tehtävänä oli toimia hoitotyön esihenkilönä sairaalassa, jossa hoidettiin aliravitsemuksesta kärsiviä lapsia. Hän oli myös vastuussa kahdesta maaseudulla sijaitsevasta terveysklinikasta ja erillisistä poliklinikoista, joissa aliravitut lapset kävivät terveys kontrolleissa ja saamassa lisäravintoa. Kuten Nigeriassa, suuri osa työajasta meni myös perusasioiden kuten juomaveden ja sähkön saannin varmistamiseen. Generaattorien toiminnan varmistaminen oli tärkeää, jotta potilaille saatiin happea. Paula pääsi vaikuttamaan myös logistisiin päätöksiin: lääkintätelttojen sijainteihin, lupa-asioihin sekä siihen, miten paikalle saadaan sähköä, vettä, tarvikkeita ja henkilökuntaa.

Työtä tehtiin yhdessä osaavien paikallisten, englantia puhuvien apulaisosastonhoitajien kanssa. Nämä isommissa kaupungeissa opiskelleet henkilöt sekä Lääkärit ilman rajoja omat työntekijät puhuivat englantia, mutta muu henkilökunta puhui usein vain arabiaa, joten kommunikointiin käytettiin tarvittaessa myös tulkkeja.

Turvallisuusriskien värittämää arkea

Molemmissa Paulan kohteissa paikalliset olot ovat haastavat elämän jatkumisen kannalta: sadekausien ja kuivuuden vaihdellessa ruoan kasvattaminen on vaikeaa. Konfliktit ovat pitkittyneitä ja maan sisäisiä pakolaisia on paljon. Kohteissa avustustyötä tekevien naisten elämäpiiriin vaikuttivat monet säännöt, kun taas ulkomaalaisia mieskollegoiden oli helpompi viettää aikaa paikallisten seurassa.

Pohjois-Nigeriassa Paula asui kaupungissa, josta hän ja muut Lääkärit ilman rajoja -työntekijät eivät saaneet poistua kapinallisryhmien takia. Myös kaupungin sisällä heillä oli ulkonaliikkumiskielto klo 22 jälkeen eikä työpaikan alueella saanut oleskella klo 18 jälkeen. Paikalliset asuivat alueilla, joille kansainvälisten järjestöjen työntekijät eivät saaneet mennä, joten vapaa-aikaa vietettiin lähinnä ulkomaalaisten kesken kaupungin muutamassa ravintolassa.

Koska Jemen on konfliktin takia kahtia jakautunut ja sen pohjoisosien hallintoa ei ole ulkomaiden puolelta tunnistettu, lentoliikenne alueelle on rajoitettua. Kylässä, jossa Paula asui, ei ollut työpaikan lisäksi paljoakaan tekemistä ja elämänpiiriin kuuluikin lähinnä oma koti ja sen pihapiiri. Kulkulupaa tarvittiin kaikkeen kodin ulkopuoliseen toimintaan. Turvallisuussääntöjen takia paikallisten kanssa seurustelu töiden ulkopuolella oli hankalaa, vaikka jemeniläiset olivatkin vieraanvaraisia pitkästä sodasta huolimatta. Kerran Paula ja muut kävivät tutustumassa paikallisen kollegan maatilaan ja pääsivät siellä kävelylle, joka oli harvinaista kuumassa aavikkoilmastossa. Toisena kertana Paula pääsi erityisluvalla vierailemaan erään naispuolisen työkaverin kotona, jossa he joivat teetä naisten kesken, vain naisille tarkoitetussa tilassa.

Sekä Nigeriassa että Jemenissä työtä tehtiin tiiviisti paikallisten työkavereiden kanssa, sillä ulkomaalaisia työntekijöitä oli hieman yli 10 useita satoja paikallisia työntekijöitä kohti. Työkaverit olivat tottuneita ulkomaalaisten kanssa työskentelyyn ja arvostivat järjestön toimintaa, sillä monista muista kansainvälisistä järjestöistä poiketen Lääkärit ilman rajoja on syrjäisillä seuduilla pysyvästi läsnä lyhyiden kenttävierailujen sijaan.

Lääkärit ilman rajoja myös kouluttaa paikallisia työntekijöitä ja tarjoaa heille mahdollisuuden edetä järjestön sisällä. Esimerkiksi Paulan esimies Jemenissä oli kamerunilainen sairaanhoitaja, joka oli edennyt esimiestehtäviin ja päätynyt Jemeniin vastaamaan koko terveydenhuollon projektikokonaisuudesta. Paulan avustusmatkoilla 90-95% järjestön ulkomaalaisista työntekijöistä on ollut aasialaisia ja afrikkalaisia.

Luonnonlääkkeitä ja tarvikepulaa kriisien keskellä

Lääkärit ilman rajoja tekemä työ on useissa maissa välttämätöntä, sillä konfliktin keskellä valtioiden omat resurssit eivät aina riitä syrjäseutujen väestöstä huolehtimiseen. Järjestö saapuu usein alueelle konfliktin aikana auttamaan akuutissa hädässä. Kriisin muuttaessa muotoaan työn fokus voi vaihdella sotakirurgiasta äitiysterveyteen ja vähemmistöjen terveyspalveluihin. Ideaalitilanteessa sairaaloiden toiminnot ja henkilökunta siirretään vähitellen paikallishallinnon hoidettavaksi, mutta tarvittaessa järjestö voi myös jäädä tukemaan maan terveydenhuollon kapasiteetin rakentamisessa. Kansainvälisten järjestöjen tarkoitus ei kuitenkaan ole korvata maan omaa terveydenhuoltoa pitkällä aikavälillä.

Useissa maissa, joissa Paula on työskennellyt, hoidon saamisen esteenä ovat olleet pitkät välimatkat ja se, ettei ihmisillä ole varaa maksaa niin matkoja kuin hoitojakaan. Koska terveydenhuoltoon ei ole budjetoitu varoja, välineitä ja varaosia ei ole saatavilla ja jopa perustarvikkeista kuten sängyistä, lakanoista, työvaatteista, vaipoista, ja siivousvälineistä on pulaa. Henkilökunnan koulutus voi olla puutteellista ja infrastruktuurin taso heikko. Sähköä tuotetaan usein generaattoreilla, joiden rikkoutuessa happea ei saada sitä tarvitseville. Kaiken riittävyys on vaakalaudalla. Vaikka hoitajia löytyisikin, lääkäreitä ei aina ole saatavilla. Konfliktiolot myös vaikeuttavat uuden henkilökunnan kouluttamista. Erityisesti pitkittyneissä konflikteissa paikalliset ammattilaiset jättävät köyhät alueet palkan ja parempien elinolojen toiveessa.

Myös länsimaisen, ilmaisen ja modernin, lääketieteen avoin vastaanotto ei aina ole itsestäänselvyys. Syrjäseutujen ihmisillä voi olla vaikeuksia luottaa tulijoihin ja prosessien selittäminen on tarpeen, jotta vanhemmat uskaltaisivat antaa lapsensa hoidettavaksi. Paula kertoo, että joskus lapsia vietiin pois sairaalasta kesken hoitojakson koska vanhemmat eivät voi olla pitkiä aikoja pois työn ja perheen parista. Tällöin aliravittujen lasten hoitoja ei aina saatu vietyä loppuun. Tällaisissa tilanteissa paikalliset kollegat keskustelivat perheiden kanssa ja perustelivat heille hoidon merkitystä.

Joskus luottamuksen puute saa vanhemmat myös viemään lapset paikallisten, perinteisten lääkärien, hoidettavaksi. Perinteisiä hoitomenetelmiä käytetään paljon ja niitä on tullut vastaan myös kaikilla Paulan avustusmatkoilla. Joidenkin uskomusten mukaan hampaiden tai kitakielekkeen poistaminen auttaa oksennustautiin ja ihon viiltely pitkittyneeseen yskään. Luonnonlääkkeitä käytetään myös paljon. Paula muistuttaa, että jotkut näistä rohdoista ovat voineet tuottaa halutun tuloksen, mutta hänen luokseen päätyneet potilaat olivat usein niitä, joiden hoito ei ollut tepsinyt vaan johtanut esimerkiksi myrkytykseen.

Mitä seuraavaksi, Paula?

Muiden kulttuurien ymmärrys, maailmankatsomuksen laajentuminen ja ennakkoluulojen väheneminen ovat Paulan mukaan tärkeimpiä asioita, joita avustustyö on hänelle antanut. Arvostus Suomen lähes ilmaisia palveluita kohtaan on vahvistunut, mutta samalla hän on oppinut, että suomalaisille tyypillinen sääntöjen tarkka seuraaminen ei aina ole paras tai ainut tapa hoitaa asioita. Uuden oppiminen ja lisääntynyt joustavuus ovatkin olleet avustusmatkojen suurinta antia.

Mahdollisuus vaikuttaa asioihin laajemmin on saanut Paulan suorittamaan myös kokonaan uusia tutkintoja. Hänellä on ylempi korkeakoulututkinto globaalista kansanterveydestä ja juuri nyt hän opiskelee maisterintutkintoa Tampereen yliopistossa. Tähän mennessä Paula onkin tehnyt Lääkärit ilman rajoja -keikkoja opintojen ohella. Tämän hetken tavoitteena on saada opinnot valmiiksi. Kuitenkin jo ennen tämän jutun painoon menoa Paula ehti lähteä uudelle hätäapumatkalle Etelä-Jemeniin.

Jos avustustyö kiinnostaa, Paula suosittelee aloittamaan valmistautumisen hyvissä ajoin, sillä useiden organisaatioiden hakuprosessit ovat pitkiä ja moniosaisia. Kielitaitoon satsaaminen kannattaa ja erityisesti ranskan, espanjan ja arabian taidosta on hyötyä. Kokemusta työoloista alemman tulotason maissa kannattaa myös hankkia jo etukäteen.

Rekrytointi tapahtuu Ruotsin toimiston kautta. Terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi Lääkärit ilman rajoja rekrytoi myös muun muassa hallinnon ja logistiikan asiantuntijoita. Jos olet kiinnostunut tutustumaan Lääkärit ilman rajoja tarjoamiin työmahdollisuuksiin, tutustu järjestön suomen kielisiin sivuihin, www.laakaritilmanrajoja.fi.

Taustatietoa:

• Lääkärit ilman rajoja eli ranskaksi Médécins sans frontiéres (MSF), on kansainvälinen ja itsenäinen humanitaarinen organisaatio
• Tarjoaa sairaanhoitoa konfliktien, epidemioiden ja muiden katastrofien keskellä oleville. Hoitaa myös niitä, jotka eivät saa apua muun terveydenhuollon piirissä.
• Perustettiin Pariisissa 1971 reaktiona Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean neutraaliuden periaatteelle, jonka takia se vaikeni mm. toisen maailmansodan kauhuista. Järjestölle onkin tärkeää puhua ääneen näkemästään hädästä ja myös siten parantaa potilaiden tilannetta.
• Lisätietoa: https://www.msf.org