Ilmastonmuutos uhkaa ruokaturvaa

Nousevat lämpötilat ja sääilmiöiden muutos tekevät maanviljelystä vaikeaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo globaalissa etelässä. Ruokakatastrofit voidaan vielä välttää, jos ilmastonmuutoksen torjunta otetaan tosissaan.

Yksi yhdeksästä maailman ihmisestä kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta. Näistä 800 miljoonasta ihmisestä lähes kaikki asuvat kehittyvissä maissa. YK:n ihmisoikeusjulistuksessa todetaan, että jokaisella on oltava oikeus lintasoon, joka riittää turvaamaan yksilön ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin muun muassa ravinnon osalta. Tämän ymmärrämme kuitenkin ilman ihmisoikeuksien julistustakin – kenenkään ei kuuluisi nähdä nälkää.

Köyhyys on nälänhädän suurin taustatekijä, mutta nykyään ollaan yhä huolestuneempia ilmastonmuutoksen vaikutuksista ruokaturvaan. Ilmastotieteilijät varoittelevat, että viimeistään nyt kansainvälisen yhteisön olisi otettava ilmastotavoitteet tosissaan, jotta voimme välttyä koko ihmiskuntaa uhkaavalta tulevaisuuden ekokatastrofilta. Yksi syy poliittiseen passivisuuteen on luultavasti ollut se, että tähän mennessä ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset ovat tuntuneet voimakkaimmin globaalissa etelässä. Miten ilmastonmuutos ja ruokaturva siis oikein liittyvät toisiinsa?

Sään ääri-ilmiöt lisäävät riskejä

Kehittyneiden kastelujärjestelmien, lannoitteiden, kasvijalosteiden ja maatalouden koneellisten keksintöjen ansiosta tämän päivän viljely on tuottavampaa kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa, ja ruokakasveja tuotetaankin paikoin jopa yli ihmisten kulutustarpeen.

Iso osa tuotetuista ravintokasveista menee tuotantoeläinten rehuksi ja sitä kautta ihmisten kulutukseen liha- ja maitotuotteiden muodossa. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Kehittyvissä maissa muun muassa Aasiassa ja Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa on edelleen suuri määrä ihmisiä, jotka elävät suoraan maataloudesta, karjataloudesta ja kalastuksesta.

Kaikesta teknologisesta edistyksestä huolimatta sää on edelleen maatalouteen keskeisesti vaikuttava tekijä. Ilmastonmuutoksen on havaittu aiheuttavan sään ääri-ilmiöitä: kuivuuskausia, rankkasateita, ja normaalista poikkeavia sääoloja. Uhkat ovat suurimpia haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille, jotka ovat riippuvaisia satokausista. Köyhemmillä alueilla viljelijöillä on myös vähemmän mahdollisuuksia varautua
poikkeuksellisten sääolojen aiheuttamiin ongelmiin.

Sään ääri-ilmiöt aiheuttavat moninaisia ruokaturvaan liittyviä ongelmia: nälkää, puhtaan juomaveden ja riittävän ravinnon puutteesta johtuvia tauteja, köyhyyttä ja elinkeinojen katoamista. Kaikki edellä mainitut puolestaan aiheuttavat sosiaalista epävakautta, kun ruoan hinta ja saatavuus vaihtelevat voimakkaasti. Välilliset seuraukset, kuten ilmastopakolaisuus ja konfliktien lisääntyminen ilmastonmuutoksesta pahiten kärsivillä alueilla näkyvät jo nyt, ja tulevat todennäköisesti voimistumaan tulevaisuudessa.

Tyynellämerellä vaikuttava sääilmiö El Niño kohdistuu erityisen voimakkaasti eteläisen pallonpuoliskon alueisiin. El Niño aiheuttaa muun muassa monsuunisateiden heikkenemistä ja kuivuuskausia Aasiassa, Afrikassa ja kaakkoisessa Etelä-Amerikassa. Monsuunisateet ovat elinehto Aasian maataloudelle, joka on riippuvainen runsaasti vettä
vaativasta riisistä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama maapallon lämpeneminen saattaa muuttaa El Niñon kaltaisia luonnollisesti esiintyviä sääilmiöitä arvaamattomaan suuntaan. Säännöllisyyden ja ennustettavuuden heikkeneminen uhkaavat jälleen eniten kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia.

Nousevat lämpötilat vaikuttavat viljelykasveihin

Viljelykasveilla on aina optimaalinen kasvulämpötila, jossa ne menestyvät parhaiten. Lämpötilan pienikin nousu voi vaikuttaa satomääriin kriittisesti, koska useissa maissa viljaa viljellään optimitasolla. Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian tutkimuksessa on todettu, että jo yhden celsiusasteen lämpötilanousu yli normin heikentää vehnän, riisin ja maissisadon tuottavuutta kymmenellä prosentilla. Myös tuhoeläinkannat ja taudit vaihtuvat lämpötilan muuttuessa.

Jo nyt on ennustettavissa, että ilmastonmuutoksen myötä tietyt alueet tulevat olemaan kuivempia ja kuumempia: iso osa Afrikkaa, sekä globaalisti merkittävät ruoantuotantoalueet kuten Yhdysvaltojen suuret tasangot ja Australian viljelyalueet. Keskeinen kysymys onkin, kuinka viljelijät pystyvät varautumaan ja reagoimaan muutoksiin. Tehokas varautuminen vaatii poliittisia päätöksiä, muun muassa kuivuutta paremmin kestävien kasvilajien, parempien sääennustusteknologioiden, ja maaperäekosysteemien kehittämistä. Maaperän orgaaninen aines sitoo vettä ja varastoi sitä kuivempia kausia varten, ja on välttämätöntä maanviljelykselle. Maaperän eroosio kuitenkin tuhoaa tätä ravinteikasta pintamaata.

Tulevaisuuden ruokakatastrofien ehkäisy vaatii ilmastonmuutoksen ottamista tosissaan. Poliittisten päättäjien on sitouduttava ilmastotavoitteisiin ja nähtävä laajemmalle omien välittömien kansallisten etujen ajamisen sijaan. Metsien, pohjavesivarantojen, sekä maaperän suojelu ovat keskeisiä toimia ruokaturvan kannalta. Tässäkin asiassa on muistettava, että elämme yhteisessä maailmassa – oma hyvinvointimme on sidoksissa muiden hyvinvointiin.

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 1/2018, jonka teemana on ruokaturva.