Ilmastonmuutoksen ja terveyden risteymässä: planetaarisen terveyden edistäminen, osa 3
Ninee Muurimäki kirjoittaa pitkässä tutkivassa artikkelissaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen useista eri näkökulmista. Artikkelin lyhyempi versio on julkaistu Globalisti-lehden numerossa 2/2024. Kokopitkä artikkeli julkaistaan kolmessa osassa, joista tämä on viimeinen. Ensimmäisen osan löydät täältä ja toisen osan täältä.
YK:n Kestävän kehityksen Agenda 2030
Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan yhteiskunnallista muutosta, jonka tavoitteena on taata hyvät elinolosuhteet sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Terveystieteessä tätä käsitettä kutsutaan planetaariseksi terveydeksi, joka korostaa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin riippuvuutta ympäristön tilasta. Se tuo esiin kestävyyskriisin aiheuttamat terveysriskit sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Planetaarisen terveyden edistämistä tukevat kansainväliset sitoumukset, kuten YK:n Kestävän Kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma. Nämä globaalit kestävän kehityksen tavoitteet on nimetty vuonna 2015, ja koostuu 17:stä tavoitteesta ja 169:stä alatavoitteesta. Monet näistä tavoitteista ovat “win-win”, sillä edistävät niin ympäristön kuin ihmisten terveyttä.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet kattavat laajan kirjon aiheita, kuten köyhyyden poistaminen, ravinnon saannin varmistaminen, terveyden edistäminen, koulutuksen saatavuus ja laatu, sukupuolten tasa-arvo, puhtaan energian saatavuus, veden ja sanitaation turvaaminen, kestävä infrastruktuuri, työllisyyden ja kestävän talouskasvun edistäminen, eriarvoisuuden vähentäminen, kaupunkien kestävyys, vastuullinen kuluttaminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen, merien suojelu, ekosysteemien säilyttäminen, rauhan ja oikeudenmukaisuuden tukeminen sekä monialaisen ja hallintojen välisen yhteistyön takaaminen. Nämä tavoitteet edistävät samanaikaisesti terveyttä monialaisesti, joten niiden saavuttaminen on tärkeää. Tarkemmat suomennetut kestävän kehityksen tavoitteet löydät Suomen YK-liiton sivuilta, joista löytyy myös mittarit, joilla tavoitteiden saavuttamista seurataan globaalilla ja kansallisella tasolla.
Kestävän kehityksen ja terveyden edistämisen risteymäkohdat korostavat planetaarisen terveyden edistämisen tavoitteiden saavuttamisen elintärkeyttä. Esimerkiksi köyhyyden poistaminen (SDG 1), erityisesti koulutuksen avulla, vaikuttaa terveyden eriarvoisuuteen, mikä on merkittävä tekijä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Terveellisen ruoan saatavuus (SDG 2) varmistaa monipuolisen ja riittävän ravitsemuksen, joka edistää terveyttä ja sairauksien ehkäisyä. Terveyden edistämisen (SDG 3) keskiössä on fyysisen ja psyykkisen terveyden tukeminen, sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito sekä terveellisten elämäntapojen edistäminen, erityisesti terveydenhuollon alalla.
Hyvä ja saavutettava koulutus (SDG 4) on merkittävä tekijä sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämisessä, joten laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen tarjoaminen estää eriarvoisuuden kasvua matala- ja korkeatuloisten välillä. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen (SDG 5) tukee yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan hyvinvointia. Puhtaan ja saatavilla olevan veden (SDG 6) ja energian (SDG 7) varmistaminen edistää myös tasa-arvoa ja siten terveyttä. Kestävän työkulttuurin ja työturvallisuuden parantaminen (SDG 8) vaikuttaa positiivisesti terveyteen osallisuuden ja merkityksellisten työkokemusten kautta.
Kestävän talouskasvun (SDG 9) ja korkean työllisyyden tukeminen edistää myös tasa-arvoa varmistamalla riittävän toimeentulon kaikille. Eriarvoisuuden vähentäminen (SDG 10) lisää osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä huomioi heikommassa asemassa olevien tarpeet talouspäätöksissä. Kestävät kaupungit (SDG 11) tarjoavat terveyttä edistäviä peruspalveluita ja hyviä asumisolosuhteita, jotka edistävät yleistä terveyttä. Vastuullisen kulutuksen (SDG 12) ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tukeminen (SDG 13) edistää terveyttä ennaltaehkäisevästi ja kustannustehokkaasti, kun resurssit kohdennetaan järkevästi.
Vesistöjen ekosysteemien ja niiden tarjoamien luonnonvarojen suojelu (SDG 14) vaikuttaa laajasti ihmisten terveyteen, sillä ne ovat merkittävä osa ihmisten ruokavaliota globaalisti. Biodiversiteetin ja ekosysteemien suojelu sekä maaperän köyhtymisen estäminen (SDG 15) vaikuttavat ihmisten terveyteen monin tavoin, esimerkiksi vaikuttamalla kasvatetun ruoan laatuun. Rauha, oikeudenmukaisuus ja tasapainoinen hallinto (SDG 16) varmistavat oikeuspalveluiden saatavuuden ja hyvinvointivaltion tarjoamien instituutioiden toiminnan, mikä edistää yhteiskunnallista vakautta ja kansalaisten osallisuutta. Yhteistyön hyödyntäminen (SDG 17) näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarkoittaa hallitusten, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välisen yhteistyön vahvistamista, mikä edistää terveyden laaja-alaista edistämistä.
Ilmastonmuutos Suomessa
Jos ilmastonmuutoksen torjuntaa ei oteta vakavasti tarpeeksi pian, tulevat sen vaikutukset esille yhä useammin ja laajemmin. Suomessakin tullaan kohtaamaan keskilämpötilan nousun ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymisen vaikutuksia ihmisten terveyteen. Lisäksi mielenterveysvaikutukset, jotka johtuvat yhteiskunnallisesta epävarmuudesta, huolesta ja toivottomuudesta, eli ns. “ilmastoahdistuksesta”, tulevat lisääntymään. Muuttuvat ympäristöolosuhteet, kuten valoisuudessa ja sateisuudessa, vaikuttavat myös mielenterveyteen. Nämä suorat terveysvaikutukset välittömässä ympäristössä tapahtuvista muutoksista ovat ilmeisempiä kuin heijastevaikutukset, jotka johtuvat Suomen ulkopuolella tapahtuvista asioista.
Ilmastonmuutoksen heijastevaikutuksiin varautuminen on vielä vaikeampaa, sillä ne riippuvat valtioiden, yhteisöjen, yritysten ja kansalaisten reaktiosta ympäristöongelmiin ja niiden hillintään. Globaalilla tasolla tulisi huomioida myös se, miten sodat ja sodankäynnin aseet vaikuttavat ilmastonmuutokseen muuttamalla sosiaalista ja fyysistä ympäristöä. Sotien ja konfliktien lisääntyminen tulevaisuudessa on todennäköistä, sillä yhä useammat maat joutuvat taistelemaan vähenevistä luonnonvaroista ja ihmiset turvallisesta asuinpaikasta.
Ilmastonmuutos ajaa ihmisiä omilta asuinalueiltaan kuivuuden, merenpinnan nousun, rajujen tulvien ja ilmojen vuoksi. Siirtolaisuus ja pakolaisuus lisääntyy, kansainvälisen kaupan rooli muuttuu ja Suomen elinkeinoelämä kokee murroksia. Elinkeinoelämän muutokset vaikuttavat ihmisten työhön, työllisyyteen ja asuinpaikkaan, ja nämä puolestaan vaikuttavat ihmisten terveyteen, hyvinvointiin ja palveluihin. Tulevaisuuden ennakoimattomuus tulee lisäämään turvattomuutta ja konflikteja maailmalla ja Suomessa.
Sotien ja muiden konfliktien lisääntyessä ihmiset joutuvat pakenemaan asuinmaistaan turvan perässä. Siirtolaisuuden ja pakolaisuuden lisääntyessä maiden on varauduttava vastaanottamaan ja kotiuttamaan ihmisiä, joiden terveystarpeet voivat olla hyvinkin erilaiset kuin alkuperäisväestön. Näiden lisäksi väestön kasvu ja väestön vanheneminen sekä lisääntynyt eriarvoisuus yhdessä ympäristön muutosten kanssa lisäävät erilaisten vaarallisten ilmiöiden todennäköisyyttä. Ilmastonmuutos on uhka turvallisuudelle, jopa Suomen yhteiskunnan vakaudelle ja turvallisuudelle.
Ilmaston lämpenemistä ei voi enää pysäyttää, mutta sen etenemistä voidaan pyrkiä hidastamaan ja sen seurauksiin varautumaan. Ihmisen toiminta, etenkin fossiilisten aineiden polttaminen ja erilaisten lämpöä ilmakehässä pidettävien kaasujen lisääntyminen kiihdyttävät ilmastonmuutosta ennennäkemättömällä tavalla. Jopa kolme neljäsosaa kasvihuonekaasuista johtuu ihmisen toiminnasta. Kasvihuoneilmiössä ilmakehä toimii kuten kasvihuoneen katto: kaasut päästävät läpi säteilyn, mutta samalla myös estää lämpöä karkaamasta takaisin avaruuteen.
Ratkaisuja planetaarisen terveyden edistämiseen
Planetaarisen terveyden edistämiseen on monia keinoja. Esimerkiksi ruokavaliolla on keskeinen merkitys niin ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin terveyden edistämisessä. IPCC:n eli Kansainvälisen ilmastopaneelin arvion mukaan ruokajärjestelmämme aiheuttaa 25–30 prosenttia kasvihuonepäästöistä. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön ja IPCC:n mukaan noin 20 prosenttia ihmisen kasvihuonepäästöistä johtuu lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden tuotannosta. Karjankasvatus vapauttaa ilmakehään metaania ja typpioksiduulia, ja kasvatukseen liittyvä metsäkato vapauttaa hiilidioksidia.
Karjankasvatuksen sijaan peltoalaa voitaisiin käyttää muuhun tarkoitukseen, kuten vähemmän luonnonvaroja vaativan kasvisravinnon viljelyyn, sekä muuhun biomassan tuotantoon. Vuoden 2017 Finnravinto –tutkimuksen mukaan punaisen ja prosessoidun lihan kansallinen käyttösuositus, joka on 500 grammaa viikossa, ylittyi 79 prosentilla miehillä ja 26 prosentilla naisilla. Ongelmana on siis liiallinen energian saanti ja punaisen lihan kulutus, sekä liian vähäinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö.
Yhdysvaltain Syöpätutkimuslaitoksen ja Maailman Syöpätutkimusrahaston meta-analyysin mukaan lihan korvaaminen mahdollisimman usein kokojyväviljalla tai palkokasveilla (esim. Herneet, pavut), vähentäisi sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja useiden syöpien riskiä huomattavasti. Ruoan ylikulutus on ympäristöä ja terveydenhuoltoa kuormittavaa. Niin ravitsemus- kuin ruokapolitiikassa tulisi nykyistä vahvemmin huomioida myös kestävän kehityksen tavoitteet. Tämä muutos kuitenkin tarvitsee monia erilaisia poikkihallinnollisia toimia, jotta ruokajärjestelmän kehitys saataisiin ohjattua kohti planetaarisen terveyden edistämisen tavoitteita.
Lähteet:
Patja, K., Absetz, P. & Rautava P. 2022. Terveyden edistäminen.
Mikromuovit voivat lisätä sydäninfarktin, aivohalvauksen ja kuoleman riskiä – Tiede | HS.fi
Kestävää kehitystä ja terveyttä edistävä ravitsemus- ja ruokapolitiikka – pdf (journal.fi)