Ilmastonmuutoksen ja terveyden risteymässä: planetaarisen terveyden edistäminen, osa 2
Ninee Muurimäki kirjoittaa pitkässä tutkivassa artikkelissaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen useista eri näkökulmista. Artikkelin lyhyempi versio on julkaistu Globalisti-lehden numerossa 2/2024. Kokopitkä artikkeli julkaistaan kolmessa osassa, joista tämä on toinen. Ensimmäisen osan löydät täältä.
Mikromuovit ja kemikalisoituminen ovat salakavalia uhkia
Elinympäristön kemikalisoituminen on nykypäivänä yhä merkittävä uhka. Vaikka monet ihmisen luomista kemikaaleista ovat nykypäivänä kiellettyjä, niin ihmisen kehittämästä 350 000 kemiallisesta yhdisteestä noin 69 000 on yhä käytössä. Uusien sekä luonnossa esiintyvien kemiallisten yhdisteiden mahdollisia terveysvaikutuksia ei kuitenkaan ole tutkittu läheskään tarpeeksi. Näitä yhdisteitä on niin paljon, että yksittäisten ja useamman yhdisteen yhteisvaikutusten tutkiminen on lähes mahdotonta. Alustavien tutkimusten mukaan niiden vaikutukset ovat kuitenkin huolestuttavia niin ympäristön kuin eliöiden terveydelle.
Mikromuovilla tarkoitetaan alle viiden millimetrin kokoista muovinpalasta. Suurin osa mikromuovista on kuitenkin millimetrin tuhannesosien kokoista silppua. Nanomuovit ovat näitä vieläkin pienempiä, ja niiden tutkiminen on erityisen vaikeaa jopa nykyteknologialla. Lähes jokainen meistä syö, juo tai hengittää arjessamme muovihitusia; mikromuovia on löytynyt verestä, maksasta, keuhkoista, odottavien äitien istukoista sekä rintamaidosta.
Huolena mikromuovien suhteen on lisäksi se, että ne saattavat päästä sisään soluihin ja läpäisemään veriaivoesteen, joka suojelee aivojamme haitallisilta aineilta estämällä verenkierrossa olevia aineita pääsemästä aivoihin. Tuoreen tutkimuksen mukaan niillä ihmisillä, joiden kaulavaltimoista löydettiin mikro- ja nanomuovia sisältävää plakkia, oli suurempi riski saada sydäninfarkti tai aivohalvaus tai kuolla ennenaikaisesti. Tutkimuksen aikana näillä altistuneilla oli keskimäärin yli nelinkertainen riski saada sydäninfarkti tai aivohalvaus, tai menehtyä ennenaikaisesti kolmen vuoden mittausjakson aikana.
Tutkimuksellisesti vaikeinta on selvittää miten erilaiset kemialliset yhdisteet, raskasmetallit, radioaktiiviset isotoopit ja muut ympäristötekijät vaikuttavat yhdessä ihmisen elimistössä. Näiden yhdisteiden yhteisvaikutuksia on äärimmäisen vaikea tutkia, sillä teoriassa niillä on ääretön määrä erilaisia mahdollisia yhteisvaikutuksia ottaen huomioon, että niille voidaan altistua eri tavoin ja eri määrin.
Kaikista eniten haittoja kiistattomasti aiheuttavia kemikaaleja ovat pitkäaikaiset orgaaniset yhdisteet eli POP:sit (Persistent Organic Pollutants), lyijy ja asbesti. POP:seihin kuuluu mm. DDT, aldriini, heksaklooribentseeni ja PCB-yhdisteet. Useimmat tähän ryhmään kuuluvat ovat yleisiä kemikaaleja hyönteis-, sieni- ja kasvimyrkyissä. Esimerkiksi DDT:tä käytti 1950-luvulla mm. Monsanto estämään malarian leviämisen, sillä se oli tehokas tappamaan malariaa levittäviä eläinvektoreita, eli hyttysiä. PCB-yhdisteitä käytettiin paljon 1930–1970 luvuilla esim. Jääkaapeissa eristämään lämpöä, ja niiden päätyminen jätteenhuoltoon vapautti yhdisteitä luontoon.
POP:seja leviää siis luontoon teollisuudesta sivutuotteina sekä jätteenpolton kautta. Yksi vahvimmista korrelaatioista jonkin ympäristötekijän ja terveyshaitan välillä onkin POP-yhdisteille altistumisen vaikutus kakkostyypin diabeteksen puhkeamiselle. Näille altistuneilla on todettu jopa 38-kertainen riski sairastua kakkostyypin diabetekseen. Syytä tälle mekanismille ei vielä tiedetä, mutta on esitetty, että rasvaliukoisten ympäristömyrkkyjen rikastuminen ravintoketjussa saattaa selittää osan tästä korrelaatiosta. On huomattu, että eläinrasva saattaa selittää jopa 95 % Yhdysvaltojen väestön POP-altistumisesta.
Välttyäkseen altistumiselta on siis suositeltavaa syödä ruokaa, joka on kasvatettu ilman torjunta-aineita, ja valikoida ruoka mahdollisimman matalalta ravintoketjusta suosimalla mm. kasvisruokaa. Myrkyttyneissä vesissä haitalliset kemikaalit voivat rikastua vielä voimakkaammin. Etenkin kalankasvattamoissa, joissa petokaloja ruokitaan pienemmillä kaloilla ja nisäkkäiden teurasjätteillä, rasvaliukoiset ympäristömyrkyt rikastuvat niiden varastoituessa rasvakudoksiin.
Biodiversiteetistä puhutaan paljon, sillä lajikato on uhka ihmisen terveydelle ja ekosysteemien toimivuudelle. Lajikadolla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden vähenemistä lajien ja eliöyhteisöjen osalta. Jokaisella kasvi- ja eläinlajilla on oma paikka ekosysteemissä ja ravintoketjussa. Jos jokin laji kuolee sukupuuttoon, saattavat sen vaikutukset ravintoketjuun ja ekosysteemiin olla katastrofaaliset. Ihmisen toiminnalla, etenkin maan ja veden käytön ja luonnon saastumisen myötä yhä useampi laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Lajikadolla voi siis olla epäsuoria vaikutuksia ruoan tuotannon heikkenemiseen ja sen myötä ihmisen ravinnon yksipuolistumiselle.
Elämme ihmislähtöistä kuudennen sukupuuton aikaa: miljoona eläin- ja kasvilajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon jo seuraavien vuosikymmenien aikana. Jo 58 % selkärankaisista eläinyksilöistä on kadonnut viimeisen 50 vuoden aikana. Sammakkolajeista 40 % on kuollut sukupuuttoon, 30 % koralliriutoista hävinnyt ja 10 % hyönteislajeista on uhanalaisia. Toivoa kuitenkin on yhä, sillä ymmärrämme mistä monimuotoisuuden väheneminen johtuu, ja tiedämme myös, miten tehdä sen hidastamiseksi. Esimerkiksi Suomessa saimaannorpan pelastaminen ja suojelu sukupuutolta on kansallinen menestystarina. Se vaati aktiivista suojelutoimenpiteitä, osallistamista, tutkimustieto ja valistusta lajin häviämisen estämiseksi.
Pölyttäjillä, kuten mehiläisillä, perhosilla ja kimalaisilla, on merkittävä tehtävä ekosysteemien ja biodiversiteetin ylläpidossa. Ne siirtävät siitepölyä kukasta toiseen ja mahdollistavat hedelmöityksen ja siementen leviämisen. Pölyttäjien massakuolemat siis huolestuttavatkin tutkijoita. Syyksi massakadolle on epäilty torjunta-aineiden käyttöä ja ilmastonmuutosta, sillä pölyttäjät ovat herkkiä ympäristön muutoksille ja vieraille aineille. Torjunta-aineet voivat kantautua muilta viljelysmailta pitkiäkin matkoja tuulen mukana.
Pölyttäjien kato voi johtaa kasvilajien vähenemiseen tai jopa häviämiseen, joka vähentää luonnon monimuotoisuutta. Kasvien tuottamat hedelmät ja siemenet eivät ole ainoastaan ihmisten ravintoa, vaan myös useiden eläinlajien ravintoa. Kasvikunnan monimuotoisuuden väheneminen vaikuttaa siis myös eläinten ravinnon saatavuuteen, ja se taas voi aiheuttaa ikävän ketjureaktion vaikuttaen koko ekosysteemin toimintaan.
Ruoan tehotuotanto on myös riski lajikadolle. Monokulttuuri tarkoittaa yhden viljelykasvin tuottaminen kerralla suurella viljelysmaalla. Monokulttuurit vähentävät ympäröivän luonnon biodiversiteettiä, sillä laajojen viljelysmaiden kultivoiminen tähän tarkoitukseen vaatii ekosysteemien ja luonnon alueiden raivaamista, joka johtaa kasvien ja eläinten katoon alueelta. Monokulttuurit siis häiritsevät ympäröivän ekosysteemin tasapainoa ja geneettistä monimuotoisuutta.
Kaiken lisäksi yhden kasvin viljeleminen kerralla suurella alueella tarkoittaa myös suurempaa riskiä tuholaisten leviämiselle, joka taas johtaa suurempaan hyönteistorjunta-aineiden käyttöön. Kaiken kaikkiaan lajikato on vakava terveysuhka, sillä se on suoraan yhteydessä erilaisiin infektiotauteihin, allergioihin ja elintasosairauksiin. Syiksi on esitetty ihmisen oman mikrobiston muuttumista, ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten kohtaamisten muutoksia ja zoonoosien, eli eläinperäisten taudinaiheuttajien lisääntyminen.
Lisääntynyt luonnonvarojen käyttö, teollisuus ja ympäristön kemiallistuminen saastuttavat ympäristöä siitä huolimatta, että teollisuusmaissa jätteiden käsittelyvaatimukset ovat yleistyneet ja tarkentuneet. Saastuttava toiminta myös usein siirretään kehitysmaihin, joissa on useimmiten vielä kehnompi päästöjen ja jätteiden käsittely. Saasteet heikentävät vesistöjen ekologiaa sekä ruoan tuotantoa vaikuttaen esimerkiksi kalastukseen ja siitä elävien yhteisöjen ravinnonsaantiin. Eläimistä, joiden kasvua nopeutetaan antibioottien avulla, vapautuu antibiootteja myös luontoon. Nämä antibiootit muuttavat maaperän ja vesistön mikrobistoa sekä lisäävät superbakteerien esiintyvyyttä.
Ilmastonmuutos vaikuttaa terveyteen myös terveydenhuollon kautta; muuttuva ympäristö asettaa uudenlaisia paineita terveydenhuollolle yhdessä yhteiskunnallisten muutosten kanssa, ja kehittymättömät terveydenhuoltojärjestelmät rappeutuvat jatkuvien ilmastokriisien seurauksesta. Sosiaali- ja terveydenhuolto, joka on pitkälti riippuvainen yhteiskunnan resursseista, joutuu usein korjaamaan fyysisessä ympäristössä ja yhteiskunnassa tapahtuvien asioiden seuraamuksia. Sen edellytykset toimia ovat kuitenkin vaarassa, kun ilmastonmuutos vaikuttaa yleiseen infrastruktuuriin.
Terveydenhuolto on kompleksi järjestelmä, joka vaatii toimiakseen monia erillisiä järjestelmiä, kuten ravinnontuotantoa, vesihuoltoa, jätehuoltoa, liikkumisväyliä ja kuljetusvälineitä, sekä erityisesti sähköä ja internettiä. Jos näiden toiminta rakoilee tai niiden resursseista karsitaan, terveydenhuollon mahdollisuudet toimia vaikeutuvat. Geopoliittiset ja biofyysiset muutokset globaalilla tasolla vaikuttavat myös työnjakoon, sillä kansainvälinen kauppa, josta terveydenhuolto on pitkälti riippuvainen teknologian ja lääkkeiden osalta, saattaa pakottaa maat tuottamaan tarvitsemansa lääkkeet ja teknologian enenevässä määrin paikallisesti. Ilmastonmuutoksen vaikutukset terveydenhuoltoon ovat pitkälti epäsuoria, ja selvimmin ne tulevat esille väestön terveystarpeiden muutosten myötä. Jatkossa terveydenhuollon palveluita ja sijoittelua täytyy uudistaa, sekä ammattilaisten koulutusta päivittää vastaamaan muuttuneista terveystarpeista. Lisää tutkimustietoa tullaan tarvitsemaan, jotta näihin muutoksiin pystytään varautumaan.
Kestävästä kehityksestä planetaarisen terveyden edistämiseen
Ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisellä ja terveyden edistämisellä on merkittäviä yhtymäkohtia ja niiden yhtäaikainen edistäminen tuottaa “win-win” tilanteen. Ilmastonmuutoksen eston terveysvaikutukset tuovat lähinnä ainoastaan positiivisia terveysvaikutuksia; ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pääosin terveydelle haitallisia. Ilmastonmuutoksen torjunta esimerkiksi lopettamalla fossiilisten polttoaineiden polttaminen, suosimalla kasvisruokaa ja vähäpäästöistä liikkumista sekä vähentämällä tavaratuotantoa ja kulutusta edistävät samalla myös terveyttä.
Yksi keino edistää näitä tavoitteita on puuttua ympäristön ja terveyden kannalta haitalliseen markkinointiin. Sääntelemällä markkinointia voidaan edistää ekologisesti kestävää ja terveyttä edistävää elämäntapaa. Tietoisuuden lisääminen ympäristökriisin terveysvaikutuksista voi innostaa ihmisiä tekemään haluttuja muutoksia. Kestävän kehityksen ja terveyden edistämisen tavoitteet ovat siis tiiviisti kytkeytyneitä toisiinsa; monet kestävän kehityksen päämääristä tukevat myös terveyden edistämistä.
Myös terveydenhuollon merkitys on tunnistettava planetaarisen terveyden edistäjänä. Terveydenhuollon hiilipäästöt ovat noin viisi prosenttia kaikista päästöistä, ja jos se olisi valtio, niin se tuottaisi viidenneksi eniten päästöjä. Hiilineutraalisuuden tavoitteen täyttymistä täytyy myös tavoitella terveydenhuollossa. Terveydenhuollon tulisi tunnistaa sen vaikutusmahdollisuudet kestävyyskriisin ratkomisessa, ja yhdessä muun julkisen hallinnon kanssa sitoutua edistämään kestävyyttä kaikilla toiminnan tasoilla. Toiminnan tasoja ovat muun muassa terveyden edistäjien kohtaamiset potilaiden kanssa, organisaatioiden ja yksiköiden rakenteet ja toiminnot, tutkimus, toiminta- ja hoitosuositukset, lääkinnällinen hoito, lainsäädäntö ja muut vaikuttamisen mahdollisuudet yhteiskunnan eri sektoreilla. Näihin puuttumalla voidaan yhteisiä tavoitteita saavuttaa myös terveydenhuollossa.
Lähteet:
Patja, K., Absetz, P. & Rautava P. 2022. Terveyden edistäminen.
Mikromuovit voivat lisätä sydäninfarktin, aivohalvauksen ja kuoleman riskiä – Tiede | HS.fi
Kestävää kehitystä ja terveyttä edistävä ravitsemus- ja ruokapolitiikka – pdf (journal.fi)