Avoimen lähdekoodin tarina on osoitus yhteistyön voimasta

Digitalisaatio haastaa perinteiset liiketoimintamallit monella rintamalla. Yksi tärkeimmistä muutoksen ajureista on avoin lähdekoodi. Sen varaan on rakentunut iso osa nykyään tuntemistamme digitaalisista laitteista ja ohjelmistoista. Vaikka avoin lähdekoodi on toistaiseksi ollut ennemmin kekseliäämpi ideologia kuin tapa harjoittaa liiketoimintaa, ovat sen tuottamat hyödyt mittaamattomia.

Tavanomainen osakeyhtiö on satoja vuosia vanha ja yhä toimiva keksintö. Malli on yksinkertainen: Joku tai jotkut saavat liikeidean. He perustavat yrityksen, joka tuottaa idean mukaista tuotetta tai palvelua. Tuotetta myydään kuluttajille tiettyyn kappalehintaan, ja omistajat saavat ottamastaan riskistä palkkion esimerkiksi osinkoina.

Nike, Inc. tekee lenkkareita, Kone Oyj rakentaa hissejä ja the Coca-Cola Company valmistaa virvoitusjuomia. Jokaisesta myydystä kenkäparista tai Cokiksen lasipullosta omistajat saavat pienen osan ja loput menevät yhtiön operatiiviseen toimintaan, kuten palkkoihin, tuotantokoneisiin ja vuokriin.

Täysin ongelmatonta ei osakeyhtiön kulku ole ollut. Kasvavat tuloerot ja ilmastonmuutos ovat vain muutamia niistä haasteista, joita vuosisatoja kestänyt voitontavoittelu on luonut. Vasta digitalisaatio on pystynyt kunnolla haastamaan tavanomaisen liiketoiminnan periaatteet, hyvässä ja pahassa. Tuotteiden ja palveluiden rajat ovat hämärtyneet, ja digitaalisten tuotteiden kopioiminen on paikoin käynyt niin helpoksi, ettei sitä voida estää.

Myös erilaiset alusta- ja kiertotalouden palvelut ovat muuttaneet ajatteluamme siitä, mitä liiketoiminta on. Ensimmäisistä käyvät esimerkkeinä Wolt ja Tori.fi, jälkimmäisistä vaikkapa Swappie, joka ostaa ja myy käytettyjä puhelimia.

Tällaiset palvelut eivät silti olisi mahdollisia ilman yhtä teknologista mullistusta: avointa lähdekoodia (engl. open source).

Tärkein osa on ydin

Suomalais-amerikkalaisen Linus Torvaldsin nimi on varmasti monille tuttu, mutta vielä tutumpi lienee hänen keksintönsä Linux. Siitä useimmat tietävät ainakin yhden asian: että se on ilmainen.

Maksuttomuus on yksi Linuxin keskeisistä ominaisuuksista, mutta se on paljon muutakin. Linus Torvaldsin pomo, Jim Zemlin, kertoo Portlandin yliopistossa pitämässään TEDx -puheessa, kuinka valtavasti enemmän.

”Se pyörittää kaikkea. Se on puhelimissa, autoissa, televisiossa. Se pyörittää pankkeja, suurinta osaa maailmanlaajuisesta taloudesta, lennonjohdon laitteistoja, ydinaseilla varustettuja sukellusveneitä ja isoa osaa internetistä. Te käytätte Linuxia joka ikinen päivä, useita kertoja päivässä, ettekä edes tiedä sitä”, Zemlin sanoo.

Tarkempi selitys lienee paikallaan. Linux kun on sekä yksinkertainen että varsin monimutkainen asia.

Tietokone koostuu pääpiirteittäin kahdesta osa-alueesta: ohjelmista (software) ja laitteistosta (hardware). Fyysisiä laitteita ovat esimerkiksi keskusmuisti, tuuletin ja hiiri. Ohjelmistot taas ovat tietokoneen näkymätön osa. Ne voidaan jakaa edelleen kolmeen alalajiin – kiinteisiin laiteohjelmiin, käyttöjärjestelmään ja sovelluksiin.

Sovellukset ovat näistä meille nykyään tutuimpia. Sellaisia ovat Microsoft Word, Angry Birds ja Spotify. Kiinteät laiteohjelmat ovat toimintoja, joita tarvitaan muun muassa tietokoneen käynnistämiseen ja sulkemiseen. Käyttöjärjestelmä on nimensä mukaisesti se järjestelmä, jolla tietokonetta käytetään. Sitä voisi kutsua laitteen aivoiksi.

Kun arkikielessä puhutaan Linuxista, tarkoitetaan tällaista kokonaista käyttöjärjestelmää. Kuitenkin ymmärtääkseen Linuxin sielua täytyy mennä syvemmälle. Mullistavinta Linuxissa on nimittäin sen ydin (kernel). Ytimen seikkaperäinen selittäminen on hankalaa, mutta tärkeää on tietää, että se mahdollistaa tietokoneen muiden ohjelmien toiminnan. Linus Torvaldsin suuri keksintö oli Linux-ydin, ja se on koko avoimen lähdekoodin tarinan alku. Ainakin melkein.

Linux on kehityksen loppu ja alku

Ennen kuin Linus Torvalds oli kirjoittanut yhtään koodiriviä, oli Richard Stallman tehnyt vuosien pohjatyöt.

Stallman käynnisti vuonna 1983 the GNU Project -nimisen ohjelmistoprojektin, joka oli samalla lähtölaukaus free software movement -liikkeelle. Stallmanin tavoitteena oli vapauttaa tietokoneiden käyttäjät Microsoftin kaltaisten toimijoiden ”lukituista järjestelmistä”. Stallman halusi vapaaehtoisuuteen perustuvalla yhteistyöllä luoda järjestelmän, jota käyttäjät voisivat kopioida, muokata, kehittää ja jakaa eteenpäin omiin tarpeisiinsa nojautuen.

Kuten kaikilla kansanliikkeillä, myös free software movementilla on oma manifestinsa. Vaikka teksti on julkaistu vuonna 1983, kuulostaa sisältö yhä ajankohtaiselta. Se on vapaasti netistä luettavissa, mutta pääviesti on yksinkertainen.

”Kultainen sääntö vaatii, että jos minä pidän jostakin ohjelmasta, minun pitää jakaa se myös muiden kanssa”, Stallman kirjoittaa. Myöhemmin hän jatkaa:

”Kun GNU on valmis, kaikki saavat käyttöönsä hyvän käyttöjärjestelmän täysin vapaasti, aivan kuten ilmaakin.”

The GNU Project alkoi tammikuussa 1984, mutta työ eteni hitaasti. Toimivaan järjestelmään kun vaaditaan niin käännös- ja tekstinkäsittelyohjelmia, kokoajia, kirjastoja kuin graafisia elementtejä. Tärkein on silti edellä mainittu ydin, jota the GNU Project ei onnistunut tekemään. Sen loi Linus Torvalds.

Tästä syystä Linuxia tulisi monien – muun muassa Richard Stallmanin – mielestä kutsua GNU/Linuxiksi. Torvalds itse pitää ajatusta ”naurettavana”. Molemmilla näkemyksillä on puolensa, mutta selvää on, ettei Linuxia olisi ilman GNU -projektia, eikä GNU:sta olisi tullut käyttöjärjestelmää ilman Torvaldsia.

Avoimen lähdekoodin maailmanvalloitus on kesken

Stallman ja Torvalds ovat vapaiden ohjelmistojen edelläkävijöitä, mutta termin ”avoin lähdekoodi” kehitti muu taho. Se tapahtui vuonna 1998 Californian Palo Altossa, kun Netscape Communications Corporation oli ilmoittanut julkaisevansa internetselaimensa lähdekoodin ”vapaalla lisenssillä”.

Myös GNU ja Linux perustuvat tällaiseen vapaaseen lisenssiin. Tarkalleen ottaen se on nimeltään GNU General Public License, ja sen on kirjoittanut Richard Stallman. Hän laati lisenssin, jotta ohjelmistoja voitaisiin jakaa eteenpäin mutta niin, että uudet versiot noudattaisivat samoja periaatteita kuin alkuperäiset.

Myöhemmin Open Source Initiative -järjestö laati avoimelle lähdekoodille tarkan määritelmän. Ohjelmisto perustuu virallisesti avoimeen lähdekoodiin, kun se täyttää kymmenen ehtoa sisältävän listan. Kaikki ehtokohdat korostavat tavalla tai toisella vapautta: ohjelman täytyy olla vapaasti levitettävissä ja välitettävissä, lähdekoodin tulee olla vapaasti saatavilla, yksilöitä tai ryhmiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan ja käyttötarkoituksia ei saa rajoittaa.

Torvalds loi Linuxin alun perin itseään varten. Hän halusi Helsingin yliopistossa opiskellessaan päästä lukemaan erilaisia uutisryhmiä. Tähän tarkoitukseen ei ollut olemassa riittävän ketterää järjestelmää, joten hän loi sellaisen itse hyödyntäen työhön Stallmanin luomia perustuksia.

Samalla tavalla Linux on saavuttanut nykyisen asemansa. Alkuperäisen ytimen päälle on kirjoitettu miljoonia rivejä uutta koodia, minkä ansiosta Linuxia käytetään niin älykkäissä jääkaapeissa kuin ydinohjusten laukaisujärjestelmissä.

Torvalds ei luonut avoimen lähdekoodin periaatteita, mutta adoptoi ne välittömästi koskemaan Linuxia. Hän ei ollut koskaan pitänyt free software movementissa sanasta ”free”. Torvalds ei halunnut antaa sellaista kuvaa, ettei Linuxia hyödyntämällä saisi harjoittaa liiketoimintaa.

Näin tosin ajatteli myös Richard Stallman. Hän huomauttaa manifestinsa loppuviitteissä, että sanavalinta ”free” osoittautui varsin ongelmalliseksi.

”Myöhemmin olen oppinut erottamaan huolellisesti ’vapaan’ ja ilmaisen”, hän korostaa.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Erilaisia Linux-käyttöjärjestelmiä on nykyään useita. Niistä yksi tunnetuimmista on Red Hat Enterprise Linux. Sen kehittäjän, Red Hat, Incin, liiketoiminta perustuu tuki-, ohjaus- ja konsultointipalveluille.

IBM osti Red Hatin vuonna 2019 noin 34 miljardilla dollarilla. Muuten avoin lähdekoodi on toistaiseksi ollut nerokkaampi ideologia kuin liiketoimintamalli. Näin ainakin, jos hyötyjä tarkastellaan vain omistajien näkökulmasta.

Red Hatin tukimalli on yksi keino tehdä avoimella lähdekoodilla rahaa. Muita ovat esimerkiksi rajoitetut lisenssit tai jaetut koodipohjat. Näistä jälkimmäinen on selvästi suositumpi. Kyseisessä mallissa suurin osa koodista on avointa ja pienempi, ammattimaisille käyttäjille suunnattu osa on maksullinen.

Oli malli jatkossa mikä tahansa, avoin lähdekoodi on tullut jäädäkseen. Sama ideologia on murtautunut myös muille toimialoille. Facebookista, Twitteristä ja YouTubesta on tullut maailman arvokkaimpia yrityksiä, vaikka niiden palvelut ovat yksittäisille kuluttajille täysin ilmaisia. Tätä kehitystä vastaan perinteisten mediatalojen on ollut vaikeaa kamppailla. Toisaalta kuluttajilla on käytössä enemmän palveluita kuin koskaan ja usein ilmaiseksi.

Nähtäväksi jää, kuinka laajalle avoimen lähdekoodin kaltainen yhteistyö voi levitä. Kenties lääketieteeseen, taisteluun ilmastonmuutosta vastaan tai politiikkaan?

Linus Torvalds ja Richard Stallman loivat aikoinaan järjestelmänsä vain itseään varten, mutta jakoivat sen myöhemmin kaikille muillekin. Koko maailman näkökulmasta hyöty on mittaamaton.

Ehkä odotammekin, juuri nyt, seuraavaa yhteistyöhön perustuvaa vallankumousta.

Artikkeli on julkaistu Globalisti-lehden numerossa 1/2021