Ajatukset esille taiteella ja aktivismilla
20-vuotias helsinkiläinen Laura Eklund Nhaga on lavarunoilija, joka yhdistää teoksissaan taiteen ja aktivismin.
Laura Eklund Nhagan kanssa on helppo jutella. Nuoren naisen eloisa ja puhelias luonne loistaa läpi ensisanoista. Eklund Nhaga on 20-vuotias helsinkiläinen lavarunotaiteilija, näyttelijä ja kirjoittaja. Hän kirjoittaa ja esittää paljon spoken word – eli lavarunoja pitkin Helsingin lavoja. Lisäksi Eklund Nhaga on mukana kirjoittajana, tuottajana ja näyttelijänä nettisarjassa Project Green Cables, joka on moderni versio Lucy Maud Montgomeryn klassikkokirjasta Annan nuoruusvuodet. Taiteen tekemisen ohella Eklund Nhaga on mukana politiikassa: hän istuu Feministisen puolueen hallituksessa ja oli myös puolueen ehdokkaana kevään kuntavaaleissa.
Tavoitteena kuulijoiden inspiroiminen ajattelemaan
Eklund Nhaga kertoo kirjoittaneensa runoja pienestä pitäen. Lavarunouden hän löysi, kun kävi lukiossa puheilmaisun kurssin.
”Lavarunoudessa pystyin yhdistämään vuosien kokemuksen runojen kirjoittamisesta sekä sen fiiliksen, kun oli jotain sanottavaa”, Eklund Nhaga kertoo.
Hän ei erityisemmin valitse aiheitaan, vaan runous ja taide on luontainen tapa ilmaista ja navigoida omassa elämässä olevia asioita. Usein Eklund Nhagan tekstit käsittelevät yhteiskunnallisia aiheita, mutta eivät ole rajattuja vain niihin.
Eklund Nhaga toivoo runojensa herättävän kuulijoissa ajatuksia. Jos hän esimerkiksi esittää runon rasismista, hän toivoo, että se saa valkoiset kuulijat ajattelemaan.
”Jos joku ei-valkoinen on eksynyt baariin missä esiinnyn, toivon, että pystyn välittämään hänelle sellaisen fiiliksen, että rodullistetut eivät ole näkymättömiä”, Eklund Nhaga kertoo.
Hänen mukaansa Suomen valtamediassa rodullistettujen olemassaolo on vielä piilossa. Sen takia on tärkeää, jos joku voi häneltä saada tunteen rodullistettujen näkyvyydestä.
Taide rikkoo rajoja
Eklund Nhagan mukaan taide ja media ovat ihmisten elämänkatsomusten ytimessä. Niiden kautta muokkaantuvat myös mielikuvat normeista. Sen takia vähemmistöjen edustus suomalaisessa mediassa on tärkeää.
”Silloin jokainen ymmärtää näiden väestöjen olemassaolon ja pystyy näkemään ne uudella ja inhimillisellä tavalla – etenkin jos kyseinen henkilö ei tunne henkilökohtaisesti ketään vähemmistön edustajaa eikä pysty samaistumaan vähemmistöjen kokemuksiin.”
Vaikka Suomessa on paljon rodullistettuja taiteentekijöitä, heitä ei silti näe televisiossa tai teatterissa. Eklund Nhagan mielestä olisi tärkeää luoda aidon tuntuisia rooleja marginalisoitujen ryhmien edustajille, ja näin lisätä representaatiota oikeilla ihmiskuvilla.
Taide on läsnä kaikessa sisällössä, jota kulutamme päivittäin etenkin nyt some- ja älypuhelinkaudella. Sillä on oikeata voimaa vaikuttaa asioihin.
”Taide vaikuttaa ihmisten käsitykseen asioista, tapaan jolla he näkevät ja käsittelevät maailmaa”, Eklund Nhaga sanoo.
Siksi erityisesti nuorille on todella tärkeää antaa resursseja, intoa ja kannustusta tehdä sellaisia asioita, jotka kiinnostavat.
”Nuoret ovat jo lähtökohtaisesti voimavara. Stereotypia nuoresta, joka ei tee aivokapasiteetillaan mitään, on täysin fiktiivinen. Se, että nuoret saadaan ymmärtämään, että he voivat tehdä taidetta on jo iso juttu”, Eklund Nhaga kertoo.
Millä tavoilla aktivismin ja taiteen sitten voi yhdistää?
”Kaikilla tavoilla”, Eklund Nhaga vastaa.
”Taiteen pointti on joka tapauksessa se, että rikkoo rajoja.”
Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2017, jonka teemana on naiset ja kehitys.