Suomi toistaa historiaa aseistamalla siviilejä pommittavia tahoja
Suomi on viime vuoden aikana lisännyt huomattavasti asevientiään Lähi-itään. Suurimpia kauppakumppaneita ovat Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit, jotka käyvät veristä sotaa Jemenissä ja pommittavat myös siviilejä. Asekauppaa perustellaan sillä, että kyseessä on maailmanlaajuinen trendi ja joku myisi aseita kyseisiin maihin joka tapauksessa. Suomi ja muut aseita Lähi-itään vievät maat käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen maanosan epävakaata tilannetta.
Historiasta löytyy useita esimerkkejä, jotka osoittavat, että tällainen välinpitämättömyys asekauppojen vaikutuksesta konflikteihin on kestämätöntä ja jopa vaarallista. Eurooppalaisille ehkä tunnetuin esimerkki on Sveitsin asekauppa Natsi-Saksan kanssa. Sveitsi puolusteli toimintaansa sillä, että se on puolueeton toimija, joka tekee kauppaa kaikkien haluavien osapuolien kanssa. Historioitsijat ovat arvioineet, että ilman Sveitsiltä saatuja aseita liittoutuneet olisivat kukistaneet natsien hirmuvallan jo vuonna 1942. Sveitsin asevarustelun ansiosta sota jatkui kuitenkin vielä kolme vuotta.
Muutama vuosikymmen myöhemmin kommunistien noustua valtaan Afganistanissa vuonna 1978 ja tehtyä yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa, Yhdysvallat päätti antaa taloudellista tukea ja viedä suuria määriä aseita jihadistikapinallisille. Se, että nämä kapinalliset edustivat äärimmäistä uskontulkintaa, ei häirinnyt Yhdysvaltoja. Osasta näistä Yhdysvaltojen tukemista kapinallisista kasvoi lopulta Taliban, joka sai Afganistanin haltuunsa ja asetti voimaan yhden äärimmäisimmistä islamistihallinnoista, jonka historia tuntee. Yhdysvaltojen tukemien ääriliikkeiden helmassa kasvoi myös Osama bin Laden, joka myöhemmin perusti al-Qaidan ja vuonna 2001 toteutti historiallisen terrori-iskun Yhdysvaltojen maaperällä. Tämä isku, Taliban-hallinnon kauhut Afganistanissa, sekä Afganistanin surullinen nykytila, on kaikki mahdollistettu Yhdysvaltojen tuen avulla.
Sotaa käyvien maiden ja liikkeiden aseistaminen on eettisesti kestämätöntä toimintaa ja toivoisin, että satavuotiaan Suomen perintö ei olisi sodan kauhujen lisääminen vaan rauhan rakentaminen. Nykyisillä asekaupoilla on kauaskantoisia seurauksia, jotka näkyvät Euroopassa pakolaisten lisääntyneenä määränä, mutta ennen kaikkea niiden ihmisten elämässä, jotka joutuvat kärsimään ja kohtaamaan kuolemansa suomalaisten aseiden luodeista.