Maan sisäinen pakolaisuus
Mistä ratkaisu hiljaisuudessa kärsivien hätään?
Pakolaiseksi määriteltävä henkilö on paennut kotimaansa ulkopuolelle ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa ja levottomuuksia. Maan sisäiset pakolaiset ovat jääneet kotimaahansa, mutta he ovat joutuneet jättämään kotinsa. Osa heistä on paennut maan sisäisiä konflikteja ja osa on siirretty tahdonvastaisesti pois kotiseuduiltaan.
Ulkomaalaislaki tarkastelee pakolaisuutta ainoastaan Geneven pakolaissopimuksessa kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että pakolaisuus rajautuu ainoastaan henkilöihin, jotka ovat saaneet turvapaikan eli Geneven yleissopimuksessa määriteltävän pakolaisen statuksen. Tämä nostaa esille hankalasti määriteltävän kysymyksen siitä, milloin kotoaan lähtenyt henkilö on muuttanut niin sanotusti vapaaehtoisesti kotimaansa sisällä, ja milloin henkilö on joutunut jättämään kotinsa vallitsevien olosuhteiden vuoksi.
Maailmassa on arvioitu olevan maan sisäisiä pakolaisia yli 33 miljoonaa. Tarkka määrä ei ole laskettavissa, sillä näitä henkilöitä ei ole monista syistä tilastoitu. Se tiedetään, että maan sisäiset pakolaiset ovat tällä hetkellä maailman suurin apua tarvitseva ryhmä.
Maan sisäisten pakolaisten asema on heikompi kuin perinteisten pakolaisten. Maan sisällä siirtyneiden henkilöiden on vaikea päästä tuen piiriin henkilöpapereiden puutteen vuoksi. Mahdollisuutta työhön, terveydenhoitoon, asuntoon ja koulutukseen ei ole perusoikeuksien puuttuessa.
Maan sisäiset pakolaiset ovat usein heikoimman aseman vuoksi estyneet pakenemaan kotimaan ulkopuolelle. Tämän lisäksi he sijoittuvat suuren kansainvälisen ja humanitaarisen avun tarpeen alueille, joiden kantokyky on jo heikko.
Kriisin keskellä kansainvälinen yhteisö näkee ihmiset massoina, joissa yksilöt unohtuvat. Tämä on haitaksi ennaltaehkäisevälle työlle. Toisin sanoen, kriisit ja ihmiset niiden taustalla unohtuvat sitä myötä, kun useammilla alueilla on yhtäaikaisia kriisejä. Vain aikaisempaa suuremmat kriisit ylittävät yleisen huomion ja edelliset unohtuvat uuden uutisotsikon myötä.
Hetkellisen laastaroinnin sijaan tilanne vaatii kestäviä ratkaisuja. Kuinka kestävistä ratkaisusta voidaan siis puhua?
Jos kriisitila nähdään vallitsevana tilanteena, jonka loppua ei näy, ei aina ehditä keskittyä kestäviin ratkaisuihin ja riittävään analysointiin. Analysoinnin puute näkyy siinä, ettei huomata keskittyä juurisyihin ja ongelmiin kriisialueilla. Tällöin hiljaiset kärsijät kuin myös maan sisäiset pakolaiset jäävät vaille riittävää paneutumista heidän ihmisoikeuksiin liittyviin ongelmakohtiin.
Rajoille muodostuvat pakolaisleirit eivät ole vastaus tilanteen hallintaan. Kustannustehokkuus voi olla osalta se avain, jolla ongelman ytimeen päästään pureutumaan. Ongelmia torjutaan toimimalla kriisialueilla ja panostamalla sekä ennaltaehkäisevään kehityspolitiikkaan että humanitaariseen työhön. Ennaltaehkäisevä työ tulee halvemmaksi kuin se, että kriisiytyneitä tilanteita pyritään ratkaisemaan kiireisesti ja vähällä analysoinnilla.
Tematiikkaan liittyen on käyty paljon kansallista, EU-tasoista ja globaalia keskustelua. Ongelmat tunnistetaan, mutta teot ovat vähissä. Suurin huomio kiinnittyy siihen mitä naapurimaat tekevät ja mikä on kunkin valtion kansallinen intressi.
Euroopassa koko muuttoliikekriisiä on käsitelty Eurooppa-keskeisesti. Juurikin saapuvien pakolaisten näkökulmasta he, jotka ovat jääneet kotimaahan hädän alle unohtuvat tilastokeskeisessä ajattelussa.
Ongelma on globaali ja se vaatii yhdenmukaisia kantoja eikä ainoastaan keskittymistä Euroopan rajoille. Globaali yhteistyö on avainasemassa tilanteen ratkaisemiseen. Ilman sitä ongelmaan tarttuminen on hankalaa, sillä kokonaisvaltaisen ajattelun puute näkyy lopputuloksessa selkeästi.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Muuttuneessa maailmassa on tarkistettava, että määritelmät vastaavat vallitsevaa tilannetta. Geneven sopimusta työstettäessä ei ole osattu arvioida miltä maailma näyttää muuttoliikekriisin seurauksena. Yhden sopimuksen määritelmä ei saa estää yksilön universaaleja ihmisoikeuksia. Ihmisen hätään pitää reagoida siitä huolimatta, onko hän ylittänyt kotimaansa rajan.
Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 1/2017.