Ohjaajan näkökulma: Omin sanoin -työpaja oli monien draamojen kaari
”Mieti, miten juttusi alkaa: kuka on päähenkilö, mikä on hänen tilanteensa? Entä mitä tapahtuu jutun kliimaksissa, käännekohdassa? Löytyykö asioihin ratkaisu? Millainen on jutun loppu: toiveikas, surullinen, avoin?
Näillä apukysymyksillä allekirjoittanut työparinaan videojournalisti Riina Rinne yrittivät tutustuttaa turvapaikanhakijoita draaman kaareen. Turun Omin sanoin -työpajassa osallistujien oli tarkoitus tehdä video elämäntarinastaan ja kokemuksistaan Suomessa.
Kahdelle intohimoiselle journalistille oli selvää, että kaikkien osallistujien tarinat valmistuvat deadlineen mennessä ja niitä tehdään antaumuksella. Periluterilaiseen työetiikkaan tottuneet naiset ajattelivat, että nyt painetaan hommia, kaikki tekevät luvatut työt suunnitellun aikataulun mukaisesti, jotta saadaan aikaiseksi hieno näytös täynnä mielettömän upeita videoita!
Tämä oli meidän käsityksemme tekemisestä: kaava, johon olemme oppineet kasvatuksen, koulutuksen ja työelämän kautta. Osa meistä on suomalaisen kulttuurin tuottamaa, osa persoonallisuuden rakentumisen monimutkaista kuviota.
Ensi-illan jälkeen tunnelma oli kohdillaan. Joukko siirtyi jatkamaan iltaa joen rantaan.
Aloitimme pajan kahdeksan osallistujan kanssa. Vähitellen porukkaa alkoi tippua pois.
Yksi oli masentunut. Toinen hermostunut, kun odotti valituksen seurauksena uutta turvapaikkapäätöstä yhden kielteisen jälkeen. Joku oli jo luonut Suomeen sen verran suhteita ja koulutus- tai työkuvioita, että ne pitivät kiireisinä. Yksinäinen nuori mies taas sanoi, ettei hänellä ollut yhtään kaveria auttamaan kuvauksissa.
On varmaa, että laitosmaisessa vastaanottokeskuksessa kuukausitolkulla asuminen ei tee hyvää ihmiselle.
Ne, jotka jäivät, alkoivat kertoa itsestään. Aloimme piirtää ja kirjoittaa tarinaa pala palalta draaman kaaren muotoon, vastata kirjoituksen alun kysymyksiin. Käsikirjoituksia syntyi. Kännyköiden muistiin alkoi myös vähitellen ilmestyä kuvatiedostoja.
Ensi-illassa sali oli täynnä uteliasta yleisöä.
Huomasin, että oman tarinan kertominen antoi voimaa osallistujille. Kerrankin joku kuunteli, ei kyseenalaistanut tai tuominnut. Me emme olleet Riinan kanssa Maahanmuuttoviraston työntekijöitä, joiden tarkoitus oli selvittää totuus maahantulon vaiheista ja motiiveista. Meidän työmme oli kuunnella ja auttaa turvapaikanhakijoita kertomaan se, mitä he itsestään halusivat antaa.
Toisinaan oli pinna kireällä. Kaikki eivät noudattaneet aikataululuja ja deadlineja, eivät pahoitelleet myöhästymisiä. Tekosyitä keksittiin, miksi jotain ei ollut tehty. Joskus tuli mielessä kirottua koko Irakin kansa laiskaksi.
Turvapaikanhakijat eivät ole yksi yhtenäinen massa. He ovat erilaisista perheistä, kouluista, työpaikoista, uskonryhmistä ja poliittisista voimista. Lisäksi he ovat omanlaisiaan persoonia, ihan niin kuin me kaikki muutkin.
Yleistyksiä on siis varottava, vaikka ne tapahtuisivat vain oman pään sisällä.
Kriittisyyttä sen sijaan kannustan harjoittamaan.
Videopajan ensi-illassa Vimmassa 31.5.2017 Turun tiimi oli komeana.
On tärkeää, että turvapaikanhakijoiden – ja yleisemmin maahanmuuttajien – kanssa töitä tekevät auttamisen ja inhimillisen suhtautumisen lisäksi opettavat koko ajan suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan pelisääntöjä. Ja jos asiat ovat epäselviä, on niistä puhuttava.
Esimerkiksi: jos tulet myöhässä, osoitat välinpitämättömyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Jos et tee tehtäviäsi, saat epäluotettavan ja laiskan maineen. Usein on myös niin, että yhden laiminlyönnit vaikuttavat koko porukan mielialaan ja tuloksiin.
Turvapaikanhakijat haluavat itsekin oppia tuntemaan yhteiskuntamme, koska he haluavat olla osa sitä. Siksi hyssyttely ja hyysääminen eivät auta ketään. Haastaminen vie enemmän eteenpäin.
Videopajan osallistujat valmistivat näytökseen irakilaisia herkkuja.
Saimme lopulta valmiiksi neljä videota, jotka esitettiin näytöksessä turkulaisyleisölle. Tarjoiluista vastasivat turvapaikanhakijat itse: pöytä notkui toinen toistaan upeampia kakkuja ja leivonnaisia! Ne valmistuivat hyvissä ajoin ja odottivat meitä ohjaajia valmiina näytöspaikalla.
Tulin itse myöhässä, koska ajattelin, että ei siellä kukaan kuitenkaan vielä ole.
Olin väärässä. Kaikki olivat paikalla.
Kannatti puhua ja haastaa.
Toimittaja Kati Leskinen ohjasi Omin sanoin –videotyöpajaa Turussa keväällä 2017. Työparinaan hänellä oli videojournalisti Riina Rinne. Mukana oli myös vertaisohjaaja ja tulkki Yarub Jarrah.