Kohtaamisia ja kameroita Oulussa

Asutus harvenee. Lumiset puut reunustavat tietä. Mäki vie ylös. Kaarran vastaanottokeskuksen pihaan iltapäivän hämärtäessä. Luokassa istuu kirjava joukko varovaisen uteliaana: miehet toppatakeissaan, naiset huiveissaan. Esittelen itseni. Puhun suomea ja englantia sujuvasti sekaisin. Vastaanottokeskuksen ohjaaja säestää arabialla. Kädet käyvät. Tästä alkaa Omin sanoin -hankkeen ensi askeleet Oulussa.

Matkalla vastaanottokeskuskeen.

Jokaisella on oma tarina kerrottavana ja tärkeää tulla kuulluksi. Hankkeen tarkoituksena on tarjota välineitä ja foorumi nuorille turvapaikanhakijoille. Kirjaimet vaihtuvat kameraan ja tarina kerrotaan videolla. Oulussa Changemaker saa yhteistyökumppaniksi Valveen elokuvakoulun.

Ensimmäisiä kuvauskokeiluja. Tutustumista kameraan ja toisiin.

Videon työstäminen on kuin matka. Aluksi mietitään päämäärä, minne mennään. Katsotaan muiden työpajojen tuotoksia. Hahmotellaan omaa tarinaa. Seuraavaksi pohditaan, mitä reittiä kuljetaan ja mitä tarvitaan mukaan. Ja matka voi alkaa.

Matkaa voi tehdä monella tapaa: suorinta reittiä tai hieman harhaillen. Kokoontumiset ovat väliasemia, joissa jakaa ajatuksia, tankata tukea ja täyttää tarvikevarastoja. Toisinaan tupa on täynnä ja iloinen puheensorina täyttää huoneen. Joskus paikalla on kourallinen ja kerran ei tule ketään. Seuraavalla kerralla mukaan on puolestaan haettu vierailevia tähtiä toisesta vastaanottokeskuksesta.

Kameran kokeilua ennen kuvauksia. Käsikirjoitus on laadittu koneelle.

Ohjaajana miettii kaiken aikaa, miten voisi kulkea vierellä paremmin. Sanat eivät aina riitä. Yhteinen kieli on hakusessa. Tulkin käyttö veisi välittömyyden, mutta toisaalta puuttuminen vaikeuttaa kommunikaatiota. Onneksi englannilla ja elekielellä päästään pitkälle. Läsnäolo on tärkeintä. Vaikka aikataulu painaa, pitää pysähtyä. Kiire saa kulkea ohi.

Editointi on aikaa vievää ja keskittymistä vaativaa puuhaa.

Nyt tämä matka alkaa saavuttaa määränpäänsä. Ensi-ilta on oven takana. Tiet erkanevat ja tästä eteenpäin kuljetaan omia reittejä yhtä kokemusta ja elokuvaksi puettua tarinaa rikkaampana.

Kiitos yhteisestä taipaleesta, intoa hehkuvista katseista, tarinoista ja hiljaisista hetkistä yhdessä ihmetellen. Myötätuulta!