EU-komissio vastasi Changemakerin kalakampanjakirjeeseen
Changemakerin viimevuotinen Kadonneet eväät -kampanja liikakalastuksen lopettamiseksi huipentui joulukuussa lakanavetoomuksen luovuttamiseen maatalous ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Samalla lähestyimme kirjeitse Euroopan Unionin komissiota ja siellä kalastusasioista vastaavaa komissaaria, maltalaista Karmenu Vellaa. Eilen Changemakerin postiluukusta kolahti vastaus Brysselistä.
Komission vastauskirjeen on komissaari Vellan puolesta laatinut kala-asiain pääosaston johtaja kansainvälisiä sopimuksia ja markkinoita koskevissa asioissa, belgialainen Stefaan Depypere, joka toimii myös ICCAT:n (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas, Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelemiskomissio) nykyisenä puheenjohtajana.
EU-komissio kertoo jakavansa Changemakerin huolen merten hyvinvoinnista sekä vakuuttaa, että Unioni ponnistelee kestävämmän kalastuksen puolesta. Sen sijaan ehdottamiamme konkreettisia muutoksista EU:n kalastuslainsäädäntöön komissio ei pidä tarpeellisina tai vaihtoehtoisesti kokee ne liian vaikeiksi toteuttaa.
Depypere kirjoittaa enimmäispyyntimääristä kaikille EU:n ulkopuolella operoiville aluksille, ettei tarvittavaa tieteellistä tietoa ole saatavilla Unionin omilla aluevesillä käytettävän TAC-järjestelmän (Total Allowable Catch, suurin sallittu saalismäärä) ulottamiseksi koskemaan myös kolmansien maiden vesillä tapahtuvaa kalastusta. Tässä EU:lla olisi mielestämme kuitenkin varsin yksinkertainen mahdollisuus parantaa tilannetta tarjoamalla tieteellistä apua ja yhteistyötä kalastuskumppanuussopimuksiensa maille. Myös Depyperen vakuutus siitä, että EU:n politiikkana on kalastaa vain kannan lisäyksestä syntyvää ”ylijäämää”, asettuu kyseenalaiseen valoon, jos tieteellistä tietoa ei kerran ole tarpeeksi kantojen koon ja kestävyyden arviointiin.
Toinen keskeinen ehdotus, jota suositimme lisättäväksi EU:n solmimiin kahdenvälisiin kalastussopimuksiin, olisi rantauttamispakko (obligation to land catches) eli kielto heittää kuolleena pois ei-toivottu sivusaalis (discard ban). Tämäkin on jo käytössä EU:n omilla aluevesillä tapahtuvassa kalastuksessa mutta ei kolmansien maiden vesillä pyydettäessä. Depypere vetoaa kuitenkin kirjeessään näiden sopimusmaiden omaan lainsäädäntöön ja siirtää vastuuta näille: toisaalta yksi EU:n kalastussopimusten keskeisistä rakenteellisista ongelmista on niiden solmimisaseman epäsymmetrisyys — maailman suurin talousalue neuvottelee yksi kerrallaan esimerkiksi läntisen Afrikan köyhien valtioiden kanssa, jotka joutuvat samaan aikaan sekä miettimään omia neuvotteluitaan että arvailemaan naapurimaidensa toimia, kalaparvet kun eivät kunnioita aluevesirajoja. Jos EU haluaa tosissaan olla kestävän kalastuksen johtava puolestapuhuja maailmassa, ei vastuuta kehityksestä voi sysätä muille.
Tonnikalalle Depypere puolestaan näkee ongelmalliseksi asettaa sekä alueellisia enimmäispyyntirajoja että poisheittokieltoa, koska tonnikalalajit ovat hyvin liikkuvaisia ja niitä pyytävät alukset joutuvat operoimaan useille eri aluevesillä. Tässä Depypere näkisi ratkaisun tapahtuvan alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä (Regional Fisheries Management Organisations, RFMOs). Hän huomauttaakin näiden järjestöjen saaneen aikaan myönteisiä muutoksia Intian valtamerellä ja Tyynellä merellä. Tosin kysymykseksi jää Changemakerinkin kampanjan pääkiinnostuksenkohteena olleiden haavoittuvien Länsi-Afrikan kalavesien tilanne: näiden kalastuksenhoitojärjestöllä CECAF:lla (Fishery Committee for the Eastern Central Atlantic, Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) kun on muista RFMO:ista poiketen pelkkä neuvoa-antava asema hallinnollisen roolin sijasta. Alue on kuitenkin EU:n ulkopuolisessa kalastuksessa keskeinen.
Changemaker kiittää Euroopan komissiota perusteellisesta vastauksesta sekä tahdosta säilyttää maailman meret elinvoimaisina, mutta kannustamme Unionia aktiivisempaan ja nopeampaan työhön. Myös Suomella on EU:n jäsenvaltiona mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen kalastuspolitiikkaan. Changemakerin ympäristöryhmä liikakalastusasioiden seuraamista ja niihin vaikuttamista.
Lue koko komission vastauskirje tästä (pdf, aukeaa uuteen ikkunaan)