Changemakerin veroilta – harmaan monet sävyt

Changemakerin veroillassa Lyydia Kilpi Kepasta kertoi osallistujille verovälttelystä ja toimista sen kitkemiseksi.

Changemakerin talousryhmä järjesti lokakuisena tiistaina teemaillan, jonne vieraaksi saatiin Kepan vero-oikeudenmukaisuuden asiantuntija Lyydia Kilpi. Antikvariaatti Sofia tarjosi sopivan tilan, jossa kirjapinojen keskellä ja teekuppi kädessä oli hyvä hetki pysähtyä miettimään, voiko tavallinen kansalainen tehdä jotakin veroparatiiseille ja verovälttelylle.

Illan aluksi Lyydia esitteli changemakereille perustietoja veromaailman harmaista puolista. Harmaan eri sävyjä olikin monia: verovälttely, veronkierto, veropetos, verosuunnittelu ja aggressiivinen verosuunnittelu. Veronkierto ja veropetos ovat yksiselitteisesti laittomia, muiden osalta toimet eivät puolestaan välttämättä riko lakia, mutta ovat kuitenkin ristiriidassa lain perimmäisen tarkoituksen kanssa ja siksi harmaalla alueella.

OECD:n määritelmän mukaan verosuunnittelu on aggressiivista, kun monikansallinen yritys tekee konsernin sisäisiä järjestelyjä, joilla (1) yrityksen voitot siirtyvät pois maasta, jossa harjoitetusta toiminnasta voitot ovat kertyneet; ja niiden seurauksena (2) yritys välttää verot kokonaan tai saavuttaa matalan verotuksen tason.

Aggressiivisen verosuunnittelun haitat

Kansainvälisen verosuunnittelun tarkoituksena on ollut alun perin kiertää tilanne, jossa monikansallinen yritys joutuisi maksamaan veronsa kahteen kertaan, sekä toimintamaassaan että kotimaassaan. Lain puitteissa toteutettu verosuunnittelu ja aukot kansainvälisessä verolainsäädännössä ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa yritykset ovat maksaneet naurettavan pieniä veroja. Esimerkiksi Britanniassa toimivat yritysjätit Amazon, Facebook, Google UK ja Starbucks maksoivat yhteensä vuosien 2008 ja 2012 välillä 30 miljoonaa puntaa veroina, vaikka niiden voitot olivat 3,1 miljardia puntaa. Houkutellakseen yritystoimintaa maihinsa, monet valtiot ovat profiloituneet yritysverokeitaiksi. Tämänkaltaiset maat kuten Irlanti, Alankomaat ja Iso-Britannia tarjoavat yrityksille edullisia veroprosentteja ja muita yritystoiminnalle houkuttelevia palveluita.

Veroparatiiseille ei ole olemassa yhtä hyväksyttyä listaa, johtuen siitä, että listat ovat usein poliittisia. Veroparatiisien ominaisuuksiin kuuluvat kuitenkin alhainen verotus, vahva tietosuoja, joka estää muiden maiden viranomaisia saamasta tietoa sijoitetuista varoista ja niiden tuotosta, sekä veroetujen saaminen ilman että yritys harjoittaisi kyseisellä alueella mitään toimintaa.

Kehitysmaiden arvioidaan menettävän aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi n. 200 miljardia dollaria vuodessa. Tämä summa on saman verran kuin mitä ne keräävät yritysverotuloa. Se on myös puolitoista kertaa koko kehitysyhteistyöhön käytetty rahamäärä. Kehitysmaat menettävät 30 % enemmän kuin teollisuusmaat suhteessa talouden kokoon. Kansainvälisen verovälttelyn tukkimiselle on siis paitsi moraaliset myös taloudelliset perusteet. Monet kehittyvät maat haluavat kansainvälisen verolainsäädännön uudistusta sellaiseksi, jossa yhtiöiden on jaettava verotettavat tulonsa osiin ottaen huomioon muun muassa missä myynti on tapahtunut, missä työvoima sijaitsee, ja mihin pääomaa on sijoitettu.

Hiljattain Suomessa vieraillut taloustieteilijä Ha-Joon Chang totesi, että veroparatiisien kohdalla ongelma on nimenomaan poliittisen tahdon puuttuminen:

”Tarvitaan vain, että 20 tärkeintä taloutta allekirjoittavat sopimuksen, jossa sanotaan, että kaikki transaktiot, jotka menevät näiden 25 veroparatiisin kautta, ovat tästä lähin laittomia. Homma hoidettu. Puuttuu vain poliittista tahtoa. On ongelmia, joita ei voida ratkaista helposti, vaikka olisikin poliittista tahtoa. Tämä ei ole yksi niistä. Tämä voitaisiin ratkaista yhdessä yössä.”

Läpinäkyvyys ja julkinen raportointi ratkaisuina

Suuri ongelma on salailu, jonka varaan veroparatiisitalous rakentuu. Tieto maailmantalouden toiminnasta ei Lyydia Kilven mukaan voi perustua Panaman paperien kaltaisten yksittäisten tietovuotojen varaan. Läpinäkyvyys lisäisi valtioiden ja yritysten tilivelvollisuutta. Se olisi lopulta myös markkinoiden etu. Changemakerin veroillassa nousikin esille, että suuryritysten julkinen maakohtainen veroraportointi, jossa yritysten täytyisi eritellä tiedot kaikkien toimintamaidensa osalta olisi tehokkain keino verokeinottelun kitkemiseksi. Tietojen pitäisi lisäksi olla luotettavaa, käyttökelpoista ja kattavaa. Suuryritysten toiminnan ollessa läpinäkyvämpää ja julkista, myös veroja välttelevien yritysten maineriski kasvaisi.

Euroopan komissio esitteli huhtikuussa ehdotuksen aggressiivisen verosuunnittelun kitkemiseksi, mutta esitys on varsin puutteellinen. Se koskisi vain suuryrityksiä, joiden liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa vuodessa. Nämä raportoisivat maakohtaisesti EU-maiden ja EU:n tulevalla veroparatiisilistalla olevien maiden osalta. Esimerkiksi monet kehitysmaat ja Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaiset merkittävät talousjätit olisivat tiedonsaannin ulottumattomissa. Ehdotus on nyt Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden käsittelyssä.

Changemakerin ilta päättyi keskusteluun ja ideointiin siitä, onko järjestökentän toimijana tai yksityishenkilönä jotakin tehtävissä verokeinottelun kitkemiseksi. Illan osallistujat olivat varovaisen toiveikkaita. Konkreettisin toimintatapa olisi kohdistaa painetta suomalaisyrityksiin, jotta ne alkaisivat raportoida maakohtaista toimintaansa tarkemmin. Julkisesta raportoinnista voisi tulla yrityksille kilpailuvaltti – eettinen valinta jolla profiloitua. Changemakerin talousryhmän kokoontuminen tarjosi paljon uutta tietoa ja mielenkiintoista keskustelua, sekä innosti osallistujia tulevaan toimintaan.