Merten monet uhat

Tuotamme vuosittain myös yli 90 miljardia kiloa muovia, josta arviolta kymmenesosa päätyy meriin.

Merten monet uhat

Liikakalastus ei ole ainoa uhka maailman merille, sillä ne myrkyttyvät teollisuusjätteistä, täyttyvät muoviroskasta ja lämpenevät ilmastonmuutoksen takia. Mertemme hyvinvointi on monella tapaa uhattuna – kuinka suojelisimme meriä?

Yli 70 prosenttia maapallosta on merten peitossa ja yli 97 prosenttia vesivaroistamme valtamerissä. Meret tuottavat puolet hengittämästämme hapesta sekä kuudesosan syömästämme eläinproteiinista. Ihmiskunta on siis riippuvainen merten hyvinvoinnista. Silti merten tuntemuksemme on pinnallista, ja vain murto-osa maailman meristä on suojeltu.

Useat uhkat ilmastonmuutoksesta saasteisiin ja vieraslajien leviämisestä kestämättömään meriteollisuuteen voivat pysyvästi vahingoittaa merten ekosysteemejä. Monien uhkien tuntemus on yhä vajaata ja edellyttää lisää tutkimusta sekä kansainvälisen tason toimia, mutta useimpia voimme ehkäistä myös arkisilla valinnoilla.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

YK:n ilmastopaneeli arvioi, että nykymenolla maapallon lämpötila nousee keskimäärin 4,8 astetta kuluvan vuosisadan aikana. Näin merkittävä lämpeneminen muuttaisi epäilemättä dramaattisesti merten ekosysteemejä.

Jo nyt merenpinta on noussut ja meriveden keskilämpötila kohonnut. Lämpenemisellä nähdään olevan selvä yhteys koralliriuttojen tuhoutumiseen, ja nykyisten kasvihuonepäästöjen arvioidaan muutamassa vuosikymmenessä vaikuttavan dramaattisesti myös kalakantoihin. Napajäätiköistä sulava makea vesi voi puolestaan muuttaa merivirtojen dynamiikkaa arvaamattomalla tavalla.

Kenties vakavin uhka on kasviplanktonin tuotannon hiipuminen. Kasviplankton on tärkeä ilmastonmuutoksen jarru, sillä se sitoo ilmakehään verrattuna jopa 50-kertaisen määrän hiilidioksidia ja tuottaa puolet koko maapallolle elintärkeästä hapesta. Veden lämmönnousun pelätään heikentävän kasviplanktonia ja vapauttavan suuret määrät hiilidioksidia ilmakehään – mikä kiihdyttäisi ilmastonmuutosta entisestään.

Tehokkaimmin ilmastonmuutosta hillitään kasvihuonepäästöjä vähentämällä sekä suojelemalla hiilidioksidia sitovaa kasvustoa maalla ja merellä. Yksilötasolla hiilijalanjälkeään voi kutistaa merkittävästi vaikkapa asumisen energiatehokkuutta kohentamalla, välttämällä lentomatkailua ja suosimalla lähituotettua kasvisruokaa.

Saasteet ja roskaantuminen

Vesien saastuminen on merkittävä uhka ympäristölle ja koko ravintoketjulle. Suurin osa maalla syntyneistä saasteista päätyy lopulta mereen joko tarkoituksella tai vesivirtojen ja ilmakehän kautta.

Maatalouden, teollisuuden ja liikenteen kemikaalit ovat suurimpia saastuttajia, mutta myös kotitalouksilla on merkittävä osansa. Ihmiset tuottavat vuosittain yli 1500 kuutiokilometriä jätevettä, ja kehitysmaissa valtaosa siitä lasketaan yhä käsittelemättömänä luontoon.

Tuotamme vuosittain myös yli 90 miljardia kiloa muovia, josta arviolta kymmenesosa päätyy meriin. YK:n ympäristöohjelman arvion mukaan valtamerissämme kelluu jokaista neliökilometriä kohden noin 13 000 muovinpalaa. Tyynellemerelle lähinnä muovijätteestä muodostunut roskapyörre kasvaa koko ajan, ja on jo nyt vähintään Teksasin osavaltion kokoinen. Yksi uusimmista merellisistä uhista on pienet tai pieneksi jauhautuneet mikromuovihiukkaset, joita merieliöt eivät pysty hajottamaan ja jotka tukkivat niiden ruoansulatusjärjestelmän. On selvää, että ravintoketjun kautta mikromuovi päätyy myös ihmisten ruokapöytiin.

Jokainen voi estää muovijätteen syntymistä välttämällä muovituotteita, muovisia kertakäyttöpakkauksia sekä muovirakeita sisältäviä kosmetiikkatuotteita. Pyykkiveden mukana luontoon päätyy runsaasti vaatekuitua ja kemikaaleja, joten myös vaatteiden pesutiheyttä on syytä harventaa.

Laivaliikenne ja vieraslajit

Meriteollisuuden kasvu, merenalaiset öljy- ja kaasulöydöt sekä uusien merireittien avautuminen ovat viime vuosikymmeninä lisänneet merenkulkua kaikkialla maailmassa. Päästöt ja jätevedet kuormittavat vesistöjä, ja lisäksi laivaliikenne aiheuttaa rannikoiden eroosiota sekä sekoittaa meren pohjasedimenttejä. Jäätiköiden sulamisen myötä avautuneet merireitit houkuttavat liikennettä, vaikka äärimmäisten luonnonolojen ja heikon infrastruktuurin myötä onnettomuusriski kasvaa.

Vilkastunut merenkulku edistää vieraslajien leviämistä alusten mukana yli valtamerten ja mannerten. Maailmalla tunnetaan varoittavia esimerkkejä kokonaisia ekosysteemejä tuhonneista väärään paikkaan päätyneistä lajeista. Itämerestä on tavattu tähän mennessä noin 100 uutta lajia, joilla ei onneksi vielä ole ollut kohtalokasta vaikutusta sen luonnolle.

Vieraslajien kannalta kansainväliset sopimukset ja ennaltaehkäisevä työ on avainasemassa, sillä jälkeenpäin eliöitä on lähes mahdotonta poistaa. Kuluttaja voi hillitä merenkulkua pitkälti samoin kuin ilmastonmuutosta: suosimalla lähituotantoa ja välttämällä turhaa matkailua. Älä tuo eksoottisia kasveja tai eläimiä matkamuistoksi, äläkä missään nimessä tyhjennä esimerkiksi akvaariota mökkirantaan.

Liikakalastus ja kalatalous

Arviolta 90 prosenttia maailman kalakannoista on äärimmilleen hyödynnetty tai ylikalastettu. Liikakalastus on suuri uhka merten ekosysteemeille ja ruokatuotannolle.

Kalankasvatusta on pidetty vastauksena liikakalastukselle, mutta kasvatuksessa on omat ongelmansa. Se voi järkyttää luonnonkalakantoja tuotantojätteiden, kemikaali- ja lääkepäästöjen, karanneiden kasvattikalojen sekä kasvattamoissa leviävien tautien myötä. Sitä paitsi yhden lohikilon tuottamiseen kuluu moninkertainen määrä muuta luonnonkalaa.

Kalankasvatusta pyritään kehittämään kestävämpään suuntaan erilaisten sertifiointiohjelmien kautta. Keskeistä on, tuotetaanko oman alueen kantaeläimiä vai vieraslajeja, aloitetaanko kasvatus täysikasvuisista kaloista vai poikasista, käytetäänkö kalojen ravinteena kasvikunnan tuotteita vai kalapellettejä sekä tuotetaanko kalaa paikallisille vai kansainvälisille markkinoille.

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2016, jonka teemana on liikakalastus.