Mihin menet Etiopia?

Itäisen Afrikan Etiopia on yksi maailman vanhimmista valtioista. Sen monikielinen ja kulttuurinen elämä kätkee sisäänsä vaiheikkaan historian, häikäisevän luonnon sekä yhden Saharan eteläpuolisen Afrikan kiinnostavimmista kehitystarinoista.

Etiopia saavutti länsimaisen median huomion 1980-luvulla, jolloin maassa oli yksi vuosisadan suurimmista nälänhädistä. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n uutisryhmä toi maan pohjoisosan tragedian eurooppalaisten olohuoneisiin. Kolmenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat muokkaavat edelleen eurooppalaisten mielikuvia Etiopiasta.

Historiallisesti Etiopia on kuitenkin yksi maailman vanhimmista valtioista, eikä se ole koskaan ollut siirtomaa lukuun ottamatta lyhyttä Italian miehitystä toisen maailmansodan kynnyksellä. Etiopia on myös valtava: yli 90 miljoonan ihmisen koti ja pinta-alaltaan melkein yhtä suuri kuin Ranska, Saksa ja Puola yhteensä. Suomessa Etiopiasta tiedetään kuitenkin vain vähän, vaikka Suomella on pitkä historia kehitysyhteistyöstä maan kanssa.

Sotilashallinnosta taloustiikeriksi

Sen jälkeen, kun maan sotilashallinto sortui vuonna 1991, sisäisten konfliktien repimä Etiopian hallitus on pyrkinyt systemaattisesti kehittämään ja nostamaan maata jaloilleen. Nykyään Etiopia on yksi Saharan eteläpuolisen Afrikan nopeimmin kasvavista taloustiikereiksikin kutsutuista talouksista. Maan hallinto pyrkii tavoittamaan keskituloisten maiden kategorian vuoteen 2025 mennessä. Etiopian talous on kasvanut viimeisen kahdeksan vuoden aikana keskimäärin 8–11 prosenttia vuodessa.

Pääkaupunki Addis Abeban kaduilla kävellessä on ilmiselvää, että maa on murrosvaiheessa: kaupungissa liikennöi uusi kaupunkijuna, bambusta tehdyt rakennustelineet ympäröivät betonielementtitaloja, pressut roikkuvat telineiden suojana ja herättävät ajatuksia maan menneisyydestä ja siitä, mihin ollaan menossa. Etiopian kehitystarinan eduksi on luettava hallinnon vahva kehitystahto ja sen omistajuus maan kehitysohjelmaan. Useat YK:n järjestöt toimivat läheisessä yhteistyössä hallituksen kanssa ja tukevat toiminnallaan maan kunnianhimoista kasvu- ja kehitysohjelmaa.

Köyhyys Etiopiassa

Kansainvälisen maatalouden kehittämisrahasto IFAD:in mukaan Etiopia puolitti äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän ja saavutti siten tärkeän YK:n vuosituhattavoitteensa. Siinä missä vuonna 1995 yli 60 prosenttia etiopialaisista eli äärimmäisessä köyhyydessä, viisitoista vuotta myöhemmin luku oli pienentynyt 30,7 prosenttiin ja on jatkanut pienenemistään siitä asti.

Köyhyyden nopeaa vähentämistä ovat edistäneet maatalouteen ja ruokaturvaan keskittyvät strategiset kehityshankkeet, köyhyyden vähentämiseen keskittyneet investoinnit sekä maan hallituksen vahva omistajuus kehitysprojekteissa. Etiopia on myös pystynyt vähentämään aliravitsemusta ja lapsikuolleisuutta sekä lisäämään lasten koulunkäyntiä.

Etiopian kehitystarina 1990-luvun alun epävarmuudesta ja alhaisesta lähtötasosta antaakin siis syyn varovaiselle optimismille tulevaisuutta ajatellen, mikäli kehityskulku jatkuu tasaisena ja vakaana.

Kehityksen haasteet

Talouskasvua ja uusia globaalin etelän nousevia taloustiikereitä kehuessa unohtuvat helposti haasteet, joita mailla on vielä edessään. Etiopian haasteiksi voidaan lukea esimerkiksi maan polarisoitunut ja keskittynyt hallinto, jota on arvosteltu myös autoritääriseksi. Haasteena on myös se, miten maa säilyttää suhteellisen poliittisen vakautensa. Erityisesti rajanaapureiden, kuten Somalian ja Etelä-Sudanin pitkittyneet konfliktitilanteet vaikuttavat Etiopian sisäiseen turvallisuuteen sisäisten jännitteiden lisäksi. Etiopiaa on myös kritisoitu systemaattisesta ihmisoikeuksien polkemisesta. Maan terrorismilainsäädäntö on muotoiltu hyvin epämääräiseksi ja laajaksi. Sitä on kritisoitu käytettävän median sananvapauden rajoittamiseen ja oppositiopoliitikkojen hiljentämiseen.

Myös köyhyys, nuorisotyöttömyys ja ruoan riittävä ravitsemus tulevat pysymään Etiopian kehitysagendalla puhumattakaan ilmastollisista haasteista. Maan talous on edelleen hyvin riippuvainen maataloudesta. Siinä on toisaalta valtavasti potentiaalia, jota ei ole otettu käyttöön. Toisaalta se on altis esimerkiksi kuivuudelle, mikä heikentää helposti ruokaturvaa. Vuoden 2015 sateettomuus ja siitä johtunut kuivuus ovat aiheuttaneet merkittäviä humanitäärisiä haasteita, joiden odotetaan jatkuvan myös vuonna 2016.

Haasteista huolimatta Etiopian kehitystarina on saanut ansaittua huomiota verrattuna maan alhaiseen 1990-luvun lähtötasoon. Talouskasvun, investointien ja onnistumisien keskellä, on myös syytä muistaa, että pidemmällä aikavälillä kestävä kehitys vaatii myös esimerkiksi kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumista ja vahvistamista unohtamatta myöskään muita ihmisoikeuksia.

LÄHTEET:
YK:n MDG Report 2014 Ethiopia (linkki avautuu uuteen ikkunaan)
Maailmanpankki  (linkki avautuu uuteen ikkunaan)
IFAD (linkki avautuu uuteen ikkunaan)
UN Economic Commission for Africa: Ethiopia’s recent MDG performance (linkki avautuu uuteen ikkunaan) 

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 1/2016, jonka teemana on globaali köyhyys.