Matkalla kohti kestävämpää maailmaa
Yhdistyneet kansakunnat on pyrkinyt vähentämään köyhyyttä ja lisäämään kestävää kehitystä pitkän tähtäimen tavoitteilla. Globalisti pyysi kahta asiantuntijaa kommentoimaan aiempia vuosituhattavoitteita sekä uusia kestävän kehityksen tavoitteita.
Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet ovat juuri astuneet voimaan vuodenvaihteessa. Ne ovat jatkoa vuosituhattavoitteille, jotka YK julkisti vuonna 2000. Uusien kestävän kehityksen tavoitteiden on määrä palvella vuoteen 2030 saakka.
Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Jouni Nissinen ja Suomen YK-nuorten puheenjohtaja Anne Pauna arvioivat sekä vanhoja että uusia tavoitteita.
Vuosituhattavoitteet – kehityksen suunnannäyttäjät
Vuosituhattavoitteet toimivat kehityksen suunnannäyttäjinä ja loivat pohjan kestävän kehityksen tavoitteille. Tavoitteiden luomista pidettiin YK:n hätäisenä yrityksenä viedä kehitysyhteistyö ja sen rahoitus uudelle vuosituhannelle. Tavoitteet koottiin nopealla aikataululla YK:n vuosituhatkokoukseen ilman laajaa kansainvälisen yhteisön osallistamista. Osa tavoitteista saavutettiin, osa jäi toteutumatta.
Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä onnistuttiin tavoitteiden mukaisesti puolittamaan.
”Äärimmäisen köyhyyden puolittaminen on ollut ennen kaikkea Kiinan ansiota. Väkirikas ja suuri valtio on saanut taloutensa kasvuun, ja sitä kautta vähennettyä köyhyyttä. Toisaalta maailman kaikkein köyhimmistä maista köyhyys ei kuitenkaan ole poistunut,” Nissinen sanoo.
”Päästiin siihen, mihin haluttiin. Samaan aikaan ero köyhien ja rikkaiden välillä on kuitenkin kasvanut. Usein olen miettinyt sitä, että köyhän pitäisi koko ajan osata enemmän ja enemmän päästäkseen eroon köyhyydestä,” jatkaa Pauna.
”Vuosituhattavoitteet olivat ennen kaikkea onnistunut aloite. Ne ohjasivat käytännössä niin kehitysrahoituksen kuin kehitysponnisteluidenkin suuntaa,” Nissinen summaa.
Kuva: Hanna Matikainen
Kestävän kehityksen tavoitteet – suuntana elämän perusedellytysten turvaaminen
Kestävän kehityksen tavoitteiden luomisprosessi on ollut harkitumpi ja pitkäjänteisempi kuin vuosituhattavoitteiden. YK:n korkean tason paneeli määritteli viisi globaalia muutostarvetta tavoitteiden pohjaksi toukokuun lopussa 2013. Virallisesti tavoitteet hyväksyttiin viime syyskuun lopussa pidetyssä YK-huippukokouksessa New Yorkissa.
Uusien tavoitteiden taustalla on kestävän kehityksen perinteinen määritelmä kehityksestä, joka tyydyttää nykyisten sukupolvien tarpeet ilman, että se heikentää tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksia. Uusia kestävän kehityksen tavoitteita on 17 kappaletta, ja niiden alla on 169 alatavoitetta.
”Tavoitteet 1–6 ovat ikään kuin päivitetty versio vuosituhannen kehitystavoitteista. Sen sijaan tavoitteet 7–17 ovat tavallaan tukitavoitteita, jotka varmistavat varsinaisten kehitystavoitteiden toteutumisen,” kertoo Nissinen.
Nissisen mukaan uutena asiana kehitystavoitteisiin on ilmestynyt elämän perusedellytysten turvaaminen ja toisaalta kestävämpien yhdyskuntien rakentaminen.
”Puhutaan planetaaristen rajojen turvaamisesta ja ekosysteemipalveluista, joilla kuvataan kaikkea sitä hyvää, mitä luonto tuottaa ihmiselle, vaikka emme niistä maksakaan”.
”Köyhyyden näkökulmasta katsottuna, jos ympäristöasioita ei saada kuntoon ja ympäristö köyhtyy, ihmisillä ei ole maata, jota viljellä. Samalla elintila maaseudulla voi vähetä, ja ihmiset muuttavat kaupunkeihin, joissa kaikille ei ole työpaikkoja. Näin myös ilmastokysymyksiin tulee ottaa kantaa, jotta köyhyys voi vähetä,” havainnollistaa Pauna.
”Vuosituhattavoitteissa sävy oli se, että köyhien tulee tehdä asioita, jotta he pääsevät meidän länsimaiselle kehityksen tasolle. Uusissa tavoitteissa sitä vastoin pyritään ottamaan kaikki mukaan muutoksen toteuttamiseen, niin kehittyvissä kuin länsimaissakin elävät ihmiset,” jatkaa Pauna.
Kuva: Hanna Matikainen
Realistiset tavoitteet?
Nissinen ja Pauna pitävät kestävän kehityksen tavoitteita realistisina.
”Ne ovat siinä mielessä realistisia, että ne on pakko saada toteutumaan, jos ei vuoteen 2030 mennessä, niin ainakin tällä vuosisadalla, mikäli haluamme elää kestävästi tällä planeetalla ihmiskuntana. Niissä on pakon realismia. Jos emme saa niitä kasaan, niin joiltakin osin meillä alkaa mennä huonommin,” kertoo Nissinen.
Tähän Pauna jatkaa: ”Tärkeää on myös se, että aloitamme työskentelyn nyt, jos haluamme maailman olevan parempi paikka 15 vuoden päästä”.
Nissinen ja Pauna peräänkuuluttavat osatavoitteiden ja mittareiden perään, jotta varsinaisiin tavoitteisiin voidaan päästä. Niiden toteutumista ei kuitenkaan tule tuijottaa vain tilastoista käsin.
”Vuosituhattavoitteet lyötiin lukkoon kahdeksalla isolla tavoitteella. Osassa käytettiin sellaisia mittareita, jotka näyttävät tilastoissa hyviltä. Pääasia ei ole se, että yhdeksän lasta kymmenestä aloittaa koulun, vaan se, että heidät saadaan pysymään koulussa,” kertoo Pauna.
Lähteet: Suomen YK-liitto, Ulkoministeriö
Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 1/2016, jonka teemana on globaali köyhyys.