Leikkauksia?

Pikku hiljaa alkavan vaalikampanjoinnin alkumainingeissa on esitetty erilaisia vaihtoehtoja kohteista, joista leikattaisiin valtion rahoitusta. Esillä on ollut myös kehitysapu. Suomen antaman kehitysavun osuus bruttokansantuotteesta ei ole viime vuosina mainittavasti kasvanut. Sen sijaan kehitysapua aiotaan leikata vuosina 2015–2017. On jopa ehdotettu koko kehitysavun muuttamista vapaaehtoiseksi, jolloin kohdemaat saisivat siis apua vaihtelevasti kunkin veronmaksajan hyväntahtoisuuden mukaan. Tällöin kehitysavun määrä vaihtelisi todennäköisesti vuosittain, mikä tekisi hankalaksi suunnitella rahojen käytön useamman vuoden aikana erilaisissa kehityshankkeissa. En ota tässä nyt kantaa leikkauksiin tai kehitysavun määrään, vaan kutsun sinut mukaan lyhyeen ajatusleikkiin.

Olisiko reilua, jos Suomessa työmarkkina- ja toimeentulotukea leikattaisiin tuntuvasti ensi vuonna? Ei olisi. Entäpä, jos kyseisten tukien määrä vaihtelisi ennalta-arvaamattomasti joka vuosi? Ei olisi, kun ei voi koskaan tietää, milloin saattaa itse kyseisiä tukia tarvita. Samaa ajattelumallia voi sovittaa kehitysavun kohdemaihin; pitämällä kehitysapu nykyisellä tasollaan, saadaan lähivuosina pidettyä suuri osa käynnissä olevista projekteista kohdemaissa aktiivisina. Sen sijaan leikkaukset vaikuttaisivat suoraan merkittävästi kohdemaihin.

Meille suhteellisen pieneltä vaikuttava hienosäätö valtion budjetissa voikin kehitysmaassa asettaa tuhansien lasten peruskoulutuksen vaakalaudalle.

Kirjoittaja on terveysalan AMK-opiskelija.