Päivä Olkiluodossa – pullaa ja politiikkaa

Changemakerin ympäristöryhmä järjesti 16.9.2011 ekskursion Eurajoelle Olkiluodon saarelle tutustumaan ydinvoimalaitoksen toimintaan sekä matala- ja keskiaktiiviseen voimalaitosjätteen sijoituspaikkaan, VLJ- luolaan. Retkelle osallistui Helsingin, Turun ja Laihian paikallisryhmissä vaikuttavia aktiiveja. Matkan aikana ympäristöryhmä piti myös virallisen kokouksensa.

Saavuimme Olkiluodon vierailukeskukseen iltapäivällä. Saaren ainoa tuulivoimala Rauno pyöri syystuulessa, meri kimmelsi ja vierailukeskuksen aurinkoinen terassi näytti kutsuvalta. Kartoitimme työntekijöiden kanssa ryhmämme kiinnostuksen kohteita pullakahvien merkeissä, katsellen ikkunasta näkyviä Teollisuuden Voiman voimannäytteitä, reaktori ykköstä, kakkosta ja rakenteillaan olevaa kolmosta.

Tutustuimme ydinsähkön teknilliseen puoleen kattavan auditorioesityksen myötä. Kuulimme ja keskustelimme muun muassa Olkiluodon työntekijöiden koulutuksesta, reaktoreiden jäähdytystekniikasta, jäähdytysveden ympäristövaikutuksista sekä ydinjätteen loppusijoituksesta. Käsittelimme myös Fukushiman onnettomuutta sekä samalla viikolla ollutta kohua Ranskan Marcoulen ydinlaitoksessa tapahtuneesta räjähdyksestä. Opimme, miten Suomessa samankaltaisessa tilanteissa toimittaisiin ja miten Suomen reaktorit eroavat esimerkiksi Fukushiman vastaavista. Pätevä ja kiinnostava tekninen paatos jätti kuitenkin varjoonsa inhimillisen toiminnan näkökulman: vaikka tekniikka kestää, tuntuisi ajoittainen mokaaminen kuitenkin historian valossa olevan ihmiselle jokseenkin ominaista toimintaa.

Autoilimme alueella ja kävimme lähellä kolmosreaktorin rakennustyömaata. Hankkeen suuruus ja ylikansallisuus oli mittavaa: laitosta on tekemässä lähes 4000 työntekijää noin 70 eri kansalaisuudesta. Suurin osa työntekijöistä, n. 30 prosenttia, on suomalaisia. Kolmosreaktorin sähköntuotannon arvioidaan alkavan ensi vuonna.

Matala- ja keskiaktiiviseen voimalaitosjätteen sijoituspaikka VLJ- luola oli mielenkiintoinen tutustumiskohde. Menimme vartijan johdolla ja kypärät päässä luolaan ja hissillä 60 metrin syvyyteen. Käytännössä kyseiseen kohteeseen varastoitu jäte voi olla esimerkiksi työmaatekstiilejä, poistettuja koneenosia ja suodatinmassaa. Biohajoamisprosesseissa syntyvä haju oli ikävä, vaikka jäte oli upotettu tiukasti betoniputkissa niille kaivettuihin onkaloihin. Väriä muuten niin kovin harmaaseen maanalaiseen tilaan oli luotu eläin- ja kasviaiheisilla roll-up-julisteilla. En täysin ymmärtänyt, miten oravat liittyivät loppusijoitukseen.

Keskustelimme myös vuonna 2020 Olkiluotoon valmistuvasta ydinpolttoaineen (ts. korkea-aktiivisen jätteen) loppusijoitusluolastosta, jota rakentaa omistajiensa TVO:n ja Fortumin puolesta Posiva Oy. Loppusijoitusluolaston tutkimustila ONKALO on ulotettu n. 400 metrin syvyyteen. Tällä hetkellä geologit yrittävätkin kuumeisesti arvioida seuraavan jääkauden syvyyttä maaperässä. Arviot vaihtelevat toisistaan sadoilla metreillä.

Käytetty polttoaine alkaa muistuttaa rikasta uraaniesiintymää muutaman sadan tuhannen vuoden jälkeen. Tavoite kuparisten loppusijoituskapseleiden kokonaiskestoiästä on 100 000 vuotta. Miten tämä testataan objektiivisesti ja luotettavasti, ei kristallisoitunut minulle täysin. Ruotsissa onkin kiistelty kupariseinän korroosiokestävyydestä tutkimusten viitatessa sen noin 1000 vuoden kestävyyteen 100 000 vuoden sijaan.

Lopuksi tutustuimme ydinsähköstä kertovaan näyttelyyn. Metkointa oli polkea pyörällä, jonka polkuvoimalla sain porakoneen, sähkövatkaimet ja muutamat muut vekottimet käyntiin ja pyörimään. Kuten oravien kohdalla, en täysin ymmärtänyt, miten oma Helkamani liittyisi ydinsähkön tuotantoon.

Taustalla vallitseva diskurssi oli yksimielinen sähkön kulutuksen kasvusta ja sen lisätuotannon välttämättömyydestä. TVO:n luennoitsijan vitsikäs käsitys säästämisestä oli mielenkiintoinen: ehdotus ydinvoimalan sijoittamisesta Helsingin keskustaan, sillä silloin ”sähkönsiirtoon menevää energiamäärää voitaisiin supistaa”. Myös puhe neljännestä reaktorista oli itsevarmaa. Olkiluodossa ei uskota kansanäänestyksiin.

Keskustelimme yllättävän paljon myös instituution rinnalla olevista oheistoiminnoista, esimerkiksi rapujen ja viinirypäleiden kasvatuksesta, jonka lämmin mereen virtaava jäähdytysvesi alueella mahdollistaa, sekä saarella olevasta Natura-luonnonsuojelualueesta. Ruohonjuuritason puuhastelu ei siis olekaan vain hippien hommaa. Puolalaisten työntekijöiden kerrottiin olevan myös ahkeria kalastajia alueella. Saaresta saamamme kuva oli ikään kuin ”industrial village”.

Kaiken kaikkiaan ekskursio oli hyvin mielenkiintoinen, opettava ja ajatuksia herättävä. Voin suositella Olkiluodossa vierailua. Teollisuuden Voima Oyj:n internetsivuilla kirjoitetaan: ”Loppusijoitustila suljetaan niin, että ympäröivä yhteiskunta voi elää sen yläpuolella normaalia elämää, ja tunnelisto voidaan unohtaa.” Tämän ekskursion jälkeen minä en usko pystyväni unohtamaan. Pystytkö sinä?

Minna Nurminen

Katso lisää kuvia retkeltä.

Lähteet ja lisätietoa:

www.tvo.fi
www.posiva.fi
www.kth.se/aktuellt/radioaktivt-slutforvar-frats-sonder-1.45817