Vastuu ilmastokriisin torjumisesta puhutti Sosiaalifoorumissa

Kenellä on vastuu ilmastokriisin torjumisesta? Kysymystä pohdittiin Suomen Sosiaalifoorumissa sunnuntaina 18.5 Tampereella. Changemakerin, Maan Ystävien, Tampereen evlut. seurakuntien yhteiskunnallisen työn sekä Tampereen YK-yhdistys TAYK ry:n järjestämässä ilmastopaneelissa olivat keskustelemassa Aleksi Neuvonen ( Demos Helsinki), kansanedustaja Satu Taiveaho (sdp), eettisen kuluttamisen projektipäällikkö Juha Beurling (Kuluttajaliitto) sekä yhteiskunnallisen työn sihteeri Ilkka Sipiläinen (Kirkkohallitus). Puheenjohtajana toimi Polttava Kysymys-koordinaattori Meri Pukarinen.

Neuvonen vastasi puheenvuorossaan julkisuudessa esitettyyn argumenttiin,jonka mukaan markkinatalous estää ilmastokriisin automaattisesti. Neuvosen mukaan tämä ei pidä paikkaansa, sillä ilmastonmuutos on eräänlainen markkinavirhe: koska päästöillä ei ole hintaa, eivät markkinat pysty sitä korjaamaan. Neuvonen esitti, että Suomessa kansalaiset ja liike-elämä ovat vähitellen ymmärtäneet olevansa osa ilmasto- ongelmaa. Kunnat sen sijaan ovat olleet haluttomia miettimään päästöjensä vaikutuksia. Vaikka suomalaiset ovatkin oivaltaneet olevansa osa ongelmaa, tulisi löytyä myös niitä, jotka ilmoittautuvat olevansa osa ratkaisua. Kuka kantaa vastuun yhteisestä hyvästä? Tarvitaan me-henkeä ilmastotalkoisiin. Neuvonen totesi vielä, että Suomessa on keskitytty liikaa ilmastonmuutokseen suoriin vaikutuksiin, kuten lämpimiin talviin. Asian vakavuuden ymmärtämiseksi tulisi huomata ilmastokriisin välilliset vaikutukset: Suomi on hyvin riippuvainen maailmanmarkkinoista, joten ilmastokatastrofit muualla maailmassa vaikuttavat myös meihin.

Taiveaho korosti, että ilmastokriisin torjuminen on yksittäisten kansalaisten lisäksi politiikan kysymys. Hän painotti ennen kaikkea energiansäästöä, johon valtio voi ohjata lakien ja taloudellisten ohjauskeinojen kautta. Maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen saavuttaminen on hänen mielestään välttämätöntä, ja hän olikin toiveikas tulevan YK:n Kööpenhaminan ilmastokokouksen suhteen. Taiveaho korosti myös tiedostamisen merkitystä: kun kansalaiset, yritykset ja poliitikot tiedostavat vastuunsa ilmastonmuutoksesta, he alkavat myös muuttaa toimintatapojaan ja etsiä ratkaisuja.

Beurling kertoi parhaillaan kehittelyssä olevasta ilmastomerkistä, josta kuluttajat näkisivät ostostensa päästöjäljen. Hän toivoi yleisöltä kommenttia siitä, millainen merkki olisi tarpeeksi informatiivinen. Toistaiseksi tutkijoiden on ollut vaikea saavuttaa yhteisymmärrystä hiilijalanjäljen mittaamisen kriteereistä: mitkä kaikki asiat merkissä tulisi ottaa huomioon. Entä tulisiko olla kaikille yrityksille yhteinen ilmastomerkki vai monta erilaista? Tällä hetkellähän markkinoilla on ainakin Raision oma merkki, joka ilmaisee Elovena-puuron hiilidioksidipäästöt grammoina sadasta grammasta.

Sipiläinen esitteli Kirkon valmistumassa olevaa Ilmasto-ohjelmaa. Periaatteina ohjelmassa olivat Kiitollisuus, Kunnioitus ja Kohtuus. Ohjelma sisältää suosituksia niin seurakunnille kuin seurakuntalaisille päästöjen vähentämisestä ja elämäntapojen muuttamisesta.

Yleisö osallistui aktiivisesti paneelin keskusteluun. Esiin nostettiin välttämätön kulttuurinen muutos kulutuksesta ja materialismista henkisten arvojen korostamiseen ja säästäväisyyteen. Myös poliitikoilta perättiin konkreettisia toimenpiteitä. Toivottiin myös lisätietoa eettisestä kuluttamisesta: kuluttajien tulisi entistä paremmin saada selville tuotteen alkuperä ja eettisyys. Esiin tuli myös ilmastokriisin torjuntaan ohjatut resurssit: jos maailman asekauppaan käytetyt varat käytettäisiin ilmastokriisin torjuntaan,olisi meillä paremmat mahdollisuudet teknologian kehittämiseen ja katastrofeihin valmistautumiseen.

Minna Havunen