Muutoksen vaikeus ja kauneus

Jäin sunnuntaina kyynelehtien ovenpieleen seisomaan, kun yksi toisensa jälkeen lähti kotiaan kohti. Taas kerran. Niin antoisa, mutta niin lyhyt Changemaker-viikonloppu oli jälleen takanapäin.

Eräs entinen aktiivi sanoi minulle hyvästellessään, ettei enää ehkä osallistuisi koulutusviikonloppuihin. En tiennyt mitä sanoa. Olisin voinut vakuuttaa, että ei meillä ikää tai kuluneita vuosia lasketa. Päinvastoin, ne tuovat jatkuvuutta ja ovat kaiken toimintamme kivijalka. Silti vaikenin. Ymmärsin sisimmässäni jotain.

Jokaisen koulutusviikonlopun jälkeen tulee tunne, että tuolla voisi viettää jokaisen viikonlopun. Niin kaunista ja käsittämättömän rauhallista. Kuitenkin, jos olisimme aina samassa paikassa, meiltä jäisi paljon muutakin näkemättä. Yksi verkostomme suurimpia vahvuuksia on se, että toimintamme on valtakunnallista. En vaihtaisi yhtäkään paikkakuntaa pois, enkä yhtään koulutusviikonloppuun osallistujaa. Kuitenkin, joskus on katsottava aikaa silmiin ja päästettävä menemään. Lähdin Puhjonrannasta osittain haikein mielin. Viimeistä kertaa laiturin päässä seisoessani ymmärsin kuinka paljon Changemakeria rakastan. Vaikka itse haluaisin pitää jokaisesta muutoksentekijästä kiinni, kaunista on myös se, että jokaisen matka changemaker-purjeissa voi kestää juuri niin kauan kuin kukin haluaa.

Pohdin, kuinka paljon Changemakerin taustalla on henkilöitä, joita en ole koskaan edes tavannut. Olimmepa hetken tai useita vuosia toiminnassa mukana, jätämme silti oman jälkemme verkostoon. Samoin jätämme jälkemme jokaiseen koulutusviikonloppupaikkaan. Samoin tähän elämään.

Joskus muutosta on vaikea hyväksyä. Viikonlopussa kävimme paljon keskustelua verkoston tulevaisuudesta. Muutoksia on edessä. Usein niistä puhuttaessa nousee esiin uhka perinteiden katoamisesta. Muutostenkin edessä me itse päätämme säilyvätkö perinteemme vai eivät. Vaikka koulutusviikonlopun paikka vaihtuu joka kerta, sen sisältö on silti jäsentensä näköinen, ja perinteitä vaaliva. Tällä kertaa viikonloppuun osallistui huikean paljon uusia kasvoja, se oli aivan mahtavaa. Uskon, että uudet jäsenemme tuovat verkostoon paljon uutta. Samalla toivon lujasti, että vanhemmat jäsenet ovat ohjaamassa Changemakerin suuntaa korvaamattomalla kokemuksellaan. Uskon todella sydämessäni, että changemakeriys voi olla elämän mittainen tehtävä. Changemaker voi olla niin monella tavalla.

Haluan rohkaista jäseniämme luottamaan muutokseen. Kaikki taakse jättämämme on kaunista, ja kiinni meissä. Edessämme on kuitenkin avoin tie täynnä mahdollisuuksia. Kaipaan Puhjonrantaa, mutta tiedän että ensi syksynä löydämme itsemme taas jostakin luonnon sylistä. Jostain, missä nauramme taas paljon ja nautimme uusista tarinoista. Muutoksella on sijansa. Olemmehan kuitenkin muutoksentekijöitä.

Rakkaudella,
Hannele