Sinne missä koti on

Kahden ystäväni kanssa olemme palaamassa Changemakerin kynttilämielenosoituksesta Norjan suurlähetystön edestä sunnuntai-iltana. Sormia ja varpaita paleltaa ja olemme iloisia päästyämme N-junan lämpöön. Keskustelemme iloisesti tempauksesta ja hiljaista mielenosoitusta valvomaan osoitetusta isomman kokoisesta poliisiautosta.

Junassa meitä vastapäätä istuva mies hymyilee hetken itsekseen ennen kuin ottaa osaa keskusteluun. Hän kertoo olevansa kotoisin Kurdistanista ja olevansa tänä keväänä palaamassa takaisin. Hän on pyytänyt kolmesti Poliisilta lupaa saada perheensä Suomeen. Hänellä on kahdeksanvuotias tytär. Hän tekee toisinaan työpäivää aamukahdeksasta iltakuuteen. Päästyään junalta kotiin hän aikoo mennä heti nukkumaan, jotta jaksaisi maanantaina taas töissä.

Surumielisesti hymyillen kurdimies kertoo, että keväällä on lähtö sinne missä koti on. Koti on paikka, jossa tytär ja perhe ovat. Se ei ole Suomessa, jossa työn ja perheen määritelmät ovat häilyviä.

Perheen määritelmästä Suomen valtio- ja virkavallan näkökulmasta puhuttiin erityisesti ulkomaalaisisoäitien, Eveline Fadayelin ja Irina Antonovan, käännytyspäätösten yhteydessä viime kesän ja syksyn aikana. Viikkoa ennen menehtymistään tammikuussa egyptiläissyntyinen Fadayel sai vuoden oleskeluluvan.

Muuttuvassa ja päivä päivältä globalisoituvassa maailmassa myös Suomen tulisi muokata virallisia käsityksiään perheen, yhteiskunnan perusyksikön, määritelmästä. Myös ripeä päätöksenteko maahanmuuttoasioissa ripauksella inhimillisyyttä olisi nykyaikaa!