Yritykseni ostaa vastuulliset kengät

Äsh! Kauppa kuhisee asiakkaita, joten minun on vaikea saada myyjän huomio. Pohdin, pitäisikö minun tulla jonain toisena päivänä. Ei! Tämä on tärkeää. Sovitan ensin kenkäparia ja etsin sitten vapaana olevan myyjän.

“Hei, anteeksi. Missä nämä kengät on valmistettu?” “Ne on suunniteltu Ruotsissa, valmistettu Vietnamissa.” “Missä siellä? Millaisissa oloissa?”

Myyjä selailee papereita ja kertoo minulle varsin ympäripyöreästi tehtaiden työoloista. Kysyn, voinko ottaa kuvan papereista, mutta niitä ei ole tarkoitettu asiakkaille. Hän suosittelee minua perehtymään yrityksen sivuilla olevaan 40-sivuiseen raporttiin. Kiitän ja jätän kauniit kengät hyllylle. En tiedä niistä vielä tarpeeksi. “Nämä on valmistettu Portugalissa tai Espanjassa”, sanoo seuraavan liikkeen myyjä ja katoaa takahuoneeseen etsimään lisää tietoa. Taustalla soiva pop-kappale vaihtuu odotellessani toiseen samanlaiseen. Myyjiä löytyy vain kassalta ja nyt taakseni kertyy jonoa. Huomaan pohtivani, mitä muut ajattelevat minusta. En kai vaikuta siltä, että luulen olevani parempi kuin muut? Olenko hankala? En, muistutan itseäni. Minulla on oikeus saada tietoja valmistusolosuhteista.

Sen taitaa tietää myös myyjä, joka palaa vihdoin takahuoneesta. Hän antaa minulle tulostetun paperipinkan ja sähköpostiosoitteen, johon voin ottaa yhteyttä. “Kengät olikin valmistettu Vietnamissa, muistin väärin” “Okei, ei se mitään. Vaikeahan sitä on kaikkea muistaa” Jätän kengät hyllylle. Kolmannessa kenkäkaupassa saan tietää, että kengät ovat valmistettu Indonesiassa. Myyjä ei osaa kertoa tarkasti tarvitsemiani lisätietoja valmistusoloista, joten jätän yhteystietoni, jotta kouluttajaksi nimetty henkilö voi ottaa minuun yhteyttä. Myyjä kertoo, että kouluttaja on kiireinen, joten yhteydenottoa voi joutua odottamaan. Lähden tyhjin käsin liikkeestä. Olen taas uudessa liikkeessä. Minua kehotetaan selvittämään merkin eettisyyttä soittamalla yrityksen vaihteeseen. Eräs ihastelemani kenkämerkki on kuulemma saksalainen, sen tarkemmat tiedot löytyy netistä. Heillä myydään myös yhtä kenkämerkkiä, joka suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Lisäksi toinen merkki suunnitellaan Suomessa, valmistetaan Virossa. Viidennessä liikkeessä myyjä selaa vimmalla yrityksen nettisivuja. Hän ei meinaa aluksi löytää tietoja yrityksen vastuullisuudesta.

Pohdin, kysynkö myyjiltä liian suoraan ja yllättäen. En kai aseta rivimyyjää ikävään tilanteeseen? Miksen ole suoraan yhteydessä yrityksen johtoon? Myyjä löytää viimein oikean sivun. Hän kääntää minulle englannista suurpiirteisesti yrityksen periaatteita ja kehottaa minua lukemaan lisää sivuilta. Jätän kengät paikalleen ja pohdin, kuinka nopeasti aiemmin tein ostopäätökseni. Alan uupua. Päätän suunnata kotiin – ja kotitehtäviä minulla piisaakin: pitää käydä viiden yrityksen sivulla, lukea, analysoida, soittaa vaihteeseen, lukea myyjän antamat tulosteet ja 41-sivuinen raportti. Yritän soittaa vaihteeseen muutaman päivän kuluttua. En pääse linjoille, yritän soittaa eri numeroihin. Myöhemmin minulle soitetaan takaisin. Ystävällinen henkilö sanoo olevansa seminaarissa ja pyytää laittamaan sähköpostia. Lupaan laittaa. Suljen puhelimen. En jaksa alkaa kirjoittaa ystävällisen virallista sähköpostia. En jaksa nähdä näin paljon vaivaa, en juuri nyt. En selvittelyn, soittoyritysten, onnistuneen soiton, töiden, kotitöiden ja harrastusten jälkeen. Kuinka moni kuluttaja näkee tämän vaivan? Jos jokainen ostopäätös vaatisi minulta näin paljon, näkisinkö vaivan? Näkisinkö tämän vaivan edes kerran, jos en kirjoittaisi tätä juttua? Haluaisin uskoa niin, mutta en ole varma.

VAIVATTOMAMPAA VASTUULLISUUTTA?

Valtavirtaan kuuluvien kenkäkauppojen vastuullisuuden selvittäminen vaatii liikaa kuluttajan aikaa. Se on aina pois jostain muusta. Toisaalta on mukava perehtyä kunnolla ja oppia lisää – tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole hifistelyä, vaan ainoa tapa saada tietoa vastuullisuudesta. Tarvitsemme helpompia väyliä, jotta suuremman mittakaavan ja useamman ihmisen vastuullinen kuluttaminen on edes vaihtoehto. On myös strategia jättää kertomatta tai tehdä siitä vaikeaa: vain harvat jaksavat tai pystyvät selvittämään asioita perinpohjaisesti – muut tarvitsevat nopeasti kengät, jotka kestävät säätä. Tarjonta vastaa kysyntää, kysyntä tarjontaa. Mitä enemmän ja suuremmalla joukolla vaadimme tietoa, sitä enemmän tietoa lopulta saamme. Jos yritysten läpinäkyvyys ja avoimuus ovat ainoa väylä saada rahaa, ne tulevat taipumaan.

Mutta kuinka pian?