Ilmastoajantajua ei pidä hukata

YKn ilmastokokous COP22 loppui perjantaina Marrakechissa. Hieno uutinen on, että lähes 50 ilmastonmuutokselle haavoittuvaa maata osoitti kokouksessa johtajuutta ilmoittamalla, että ne aikovat vähentää päästönsä nollaan mahdollisimman nopeasti.

On sinänsä loogista, että nämä maat ottivat asian tällä tavalla omakseen. Maat ovat muodostaneet ryhmittymän ”Climate Vulnerable Forum” sillä ilmastonmuutos osuu näihin maihin kovaa ja nopeasti. Pitkälti kehitysmaista koostuvalle joukolle toteutus ei kuitenkaan varmasti ole sen helpompi kuin hitaammille, rikkaille maille. Ilmastonmuutos on kuitenkin saanut sille kuuluvan painoarvon, sillä näissä maissa sen vaikutukset tuntuvat jo. Esimerkiksi kokouksen isäntämaa Marokko on kärsinyt tänä vuonna vakavasta kuivuudesta.

Suomessa ei tunnuta ymmärtävän asian kiireellisyyttä yhtä hyvin. Täällä kiukutellaan EU:n kovia päästövähennystavoitteita ja keskustellaan siitä, että EU:n eriävä kanta biotalouslinjoistamme on huonon lobbauksen tulosta. Emme kyseenalaista Pariisin sopimuksen tavoitteita ja ilmastotoimia ollaan valmiita kyllä tekemään, mutta tahtotila ei tällä hetkellä riitä siihen tahtiin, jota ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaadittaisiin.

Hyvä esimerkki tästä on juuri biotalouskeskustelu, jota maassamme tällä hetkellä käydään. Ei tunnuta ymmärtävän (tosiasia lienee ettei haluta ymmärtää, sillä tieteen puheenvuoro on asiassa yhtenäinen) että jos puu poltetaan ja uudella kestää vuosikymmeniä kasvaa sen tilalle jotta poltettu määrä hiiltä sitoutuu takaisin luontoon, se ei ole tarpeeksi nopeasti uusiutuva tähän lähtöön. Ja tämä on ainoa lähtö.

Parempaan suuntaan siirtyminen voi kuitenkin olla pienestä kiinni, sillä ilmastotoimista puhutaan  ja kuntavaalit lähestyvät. Odotan kiinnostuneena esimerkiksi, mitä tällä viikolla julkaistava Suomen energia -ja ilmastostrategia tuo tullessaan.