Vaikka velka on ollut esillä, kehitysmaiden velkakriisistä on oltu hiljaa. Ainoastaan Haitin velkojen mitätöintilupauksia on käsitelty pikku-uutisissa. Ehkä hiljaiselo on johtunut vuoden 2005 Gleneaglesin G8-kokouksesta, jossa velkaongelma julistettiin ratkaistuksi. Ratkaisu oli näennäinen ja kehitysmaiden velkataakka on talouskriisin jälkeen yhä kestämättömämpi. Hiljaisuus on myös voinut johtua kehitysmaiden kaukaisuudesta ja teollisuusmaiden velkaantumisesta.

Kehitysmaiden velkataakka ei välttämättä ole suuri kansainvälisten rahoituslaitosten mielivaltaisilla velkakestävyyskriteereillä. Niillä voi olla jopa vähemmän velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin teollisuusmailla. Kehitysmaiden velka on kuitenkin iso ongelma useasta syystä. Ensiksi, monen kehitysmaan velanhoitokulut ovat suuremmat kuin niiden saama kehitysapu. Toiseksi, velkakriisin takia kehitysmaiden on usein pakko lainata rahaa kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, jotka pitävät maiden talouspolitiikan ohjaksissaan ja priorisoivat velan takaisinmaksua. Siten kolmanneksi, monilla mailla velanhoitokulut ovat selvästi suuremmat kuin panostukset koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Toisin sanoen velkataakan takia maat eivät voi keskittyä inhimilliseen kehitykseen. Neljänneksi, kehitysmaiden asukkaat eivät ole usein hyötyneet millään tavalla otetuista lainoista, vaikka he kärsivät niiden takaisinmaksusta. Esimerkiksi: lainaajana on voinut olla diktaattori tai laina on myönnetty antajamaan teollisuuden pönkittämiseksi. Monet veloista ovatkin epäoikeutettuja eli niitä ei tarvitse eikä pitäisi maksaa takaisin.

Kehitysmaiden velkakriisin suhteen Suomi on ollut esimerkillinen – passiivisuudessa ja saamattomuudessa. Nykyisen hallitusohjelman lennokas ilmaus ”Suomi osallistuu – – kehitysmaiden velkojen anteeksianto-ohjelmiin” on toki parempi kuin tokaisu, että ei kiinnosta. Käytännössä ero tuntuu olevan pieni. Suomen onneksi velka on Changemakerin kampanjateema 2010–2011 ja uusi pysyvä teema.

Tähän mennessä Changemakerin velkatoiminta on koostunut kouluttautumisesta ja tulevan suunnittelusta. Taustamateriaali on julkaistu ja se löytyy näiden Internet-sivujen materiaalit-osiosta. Syksyllä 2010 velkaryhmä aloittaa poliitikkojen ja kansanedustajaehdokkaiden lobbaamisen. Vuoden 2011 tempauksissa kiinnitetään huomio Instrumentariumin Costa Rican toilailuihin, joka on erinomainen esimerkki epäoikeutetusta velasta.

Suomen valtio takasi kehitysyhteistyövaroista maksettavalla korkotuella Costa Rican sosiaaliturvainstituution (CCSS) ottaman lainan, jonka avulla CCSS tilasi Instrumentarium Medko Medicalilta sairaalalaitteita. Päätös tehtiin pikatahtia vuonna 2001, sillä seuraavana vuonna Costa Rica ei olisi enää ollut oikeutettu korkotukiluottoon. Jälkeenpäin ilmeni, että lainaan liittyi iso korruptiovyyhti, josta on jaettu tuomioita vuoden 2009 syksyllä. Korruptio ei kuitenkaan ollut ainoa hankintaan liittyvä epäselvyys. Sen sijaan tilatut huipputekniset laitteet osoittautuivat tarpeettomiksi ja ylihinnoitelluiksi. Tilauksen jälkeen tehdyt selvitykset tuomitsevatkin hankkeen.

Hanke kyseenalaistettiin jo ennakkoselvityksissä, mutta siitä huolimatta hanke toteutettiin väkisin. Kehitysyhteistyötavoitteiden vastaisesti hanke ei ole poistanut köyhyyttä ja edistänyt kestävää kehitystä, vaan se on lisännyt Costa Rican velkataakkaa ja hyödyttänyt suomalaista teollisuutta.

Suomi ei ole tunnustanut vastuutaan ja velkaa maksetaan edelleen takaisin. Changemaker tuleekin vaatimaan velan mitätöimistä. Tämän lisäksi haluamme herättää keskustelua epäoikeutusta velasta ja Suomen vastuusta.

Kutakuinkin kaksi viikkoa sitten koin varsin merkityksellisen päivän. Vain muutamaa päivää tätä ennen olin saanut yllättäen uudelta verkoston koordinaattoriltamme, Leealta, puhelun. Muistan istuneeni bussissa perjantain ruuhkassa jossakin Helsingin ja Espoon välimaastossa, ja kaiken taustahälyn keskeltä erotin Leean nopeasta ritirimpsusta suurin piirtein nämä asiat: SAVOY-teatteri, palkinnonjako, Stefan Wallin, olis kiva jos ois Cm-edustusta, Iina on jo luvannut tulla, pääsitkö sä? Katsoin kalenteriani ja totesin: mikäpä siinä.

Kävellessäni Helsingin Esplanadin puiston halki sinisten valokirjainten koristamalle SAVOY-teatterille, huomasin ajattelevani joitakin vuosia sitten katsomaani Idols-ohjelmaa: täällä järjestettiin aikoinaan ensimmäisen Idols-kilpailun karsintaviikonloppu. Mietin teatterin edessä ja sen sisällä tuolloin vallinnutta tunnelmaa: suuri joukko eri-ikäisiä suomalaisia nuoria, jännittyneinä ja innokkaina, tavoittelemassa unelmaa. Kuka olisi tähtiainesta?

Olin siis tulossa tilaisuuteen, jossa jaettaisiin opetusministeriön myöntämä nuorisotyön tunnustuspalkinto 2010. Vasta astuessani teatteriin sisään ymmärsin, että kyse oli varsin mittavasta tilaisuudesta. Ympärilläni parveili ihmisiä, puheensorina ja korkokenkien kopina täytti äänimaailman. Tapasin Iinan, toisen tilaisuuteen mukaan tulleen verkoston tiimiläisen ja vapaaehtoisen, ja kysyin, onko hänellä mietittynä kaiken puhetta: kaiken varalta tällainenhan oli hyvä olla olemassa. Iina kaivoi laukustaan kauniin vihkon, johon hän oli raapustanut tekstin. Pian tapasimme Leean ja verkoston toisen työntekijän, verkostoassistenttina toimivan Sinin, ja aloimme tepsutella kohti teatterisalia.

Askeleiden mukana myös ajatus palkinnonjaosta alkoi tulla lähemmäksi. Vaikka nuorisotyön tunnustuspalkinnon saajaksi oli monen monta ehdokasta, huomasin miettiväni sitä, miten lukemattomia kertoja aina Changemakeriin ensi kertaa tutustumisesta lähtien olin ihaillut tätä kerrassaan upeista nuorista koostuvaa verkostoa. Kaikkea sitä energiaa, luovuutta ja kekseliäisyyttä, asioihin tarttumista, uskallusta ja vankkaa uskoa maailman muuttamiseen. Changemakerissä on myös jotain tavattoman ainutlaatuista ja omaperäistä, jota on sanoin jopa melko vaikea kuvata: ainoaksi todellisen sopivaksi adjektiiviksi keksin verkostossa paljon jo itsessään käytetyn sanan ”changemakerimainen”. Kun kuulin saliin johtaneissa portaissa, että yksi palkintokriteereistä oli jonkinlainen innovatiivisuus toiminnassa, ei ajatuksissani ollut epäilystäkään siitä, etteikö Changemaker tällaista palkintoa voisi saada.

Yksi verkoston tiimissä toimimisen mukavista asioista on se, että voi päästä ottamaan osaa mitä kiinnostavimpiin tapahtumiin ja antoisampiin tilaisuuksiin. Koskaan ei voi täysin tietää, mitä hauskaa nurkan takana voi odottaa! Tässä valtakunnalliset nuorisopäivät aloittavassa tapahtumassa oli hyvää ajankohtaista asiaa, mutta myös itselleni yllätyksenä tullutta upeaa kulttuuriantia. Keskellä päivää huomasin seuraavani Helsingin historiallisessa teatterissa silmiä hivelevää ammattitanssijoiden taidonnäytettä, musiikin ja liikkeen sulautumista. Nautin joka solullani.

Tästä euforisen rauhallisesta tunnetilasta siirryin aistimaan vatsassani lentelevät perhoset, kun tutut kasvot, kulttuuri- ja kulttuuriministerimme Stefan Wallin astui lavalle. Oli aika kuuluttaa nuorisotyön 2010 tunnustuspalkinnon saaja.

Seurasi alustuspuhe. Yleisö naurahtelee hauskoissa ilmaisuissa. Sitten Wallinin ääni hieman terävoityy. Hetken hiljaisuus. Nyt se tulee. Nyt se julistetaan… Ja palkinnon saaja on Changemaker! Siis me! Me! Hykerrys ja pökerrys! Taputukset raikuvat. Saamme kauniin oranssit kukat ja tunnustuspalkinnosta kertovan lasikehyksisen taulun. Iinan rauhallinen ääni kuuluu kaiuttimista. Tunnen yhtä aikaa hämmästystä, kiitollisuutta ja valtavaa riemua!

Nyt jälkikäteen en muista ollessani lavalla tunteiden valtaamana ministerin sanoista paljoakaan, mutta googlasin ne kyllä vielä samana päivänä uudelleen ja uudelleen. Tässä ne ovat:

”Perusteluissa todetaan, että Changemaker toimii oikeudenmukaisuuden edistämiseksi yhteiskunnassa sen kaikilla tasoilla. Viisivuotias Changemaker on nuorten järjestämää toimintaa nuorille. Toiminnan periaatteena on osallistujille ns. matalan kynnyksen toiminnan periaate. Changemakerin tavoitteena on vahvistaa nuorten osallisuutta sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Changemaker on tietyllä tavalla myös erillään instituutiosta ja järjestörakenteista, joissa nuorisotyön on perinteisesti ymmärretty tapahtuvan. Tämän kaltainen uusi ja innovatiivinen ajattelu on aina tervetullutta, sanoo Wallin. ”

Tapahtumasta on kulunut liki kaksi viikkoa, mutta edelleenkin Changemakerille luovutetut kukat koristavat keittiönpöytääni. Vaikka en mikään todellinen viherpeukalo olekaan, ja vaikka nämä kukat aikanaan siirtyvät palvelemaan tehtäväänsä uuden kasvumullan luomisessa, muistuttaa niiden tuoksu ja väri varmasti minua pitkään tästä upeasta ja ainutlaatuisesta hetkestä. Kukkien oranssi väri kuvastaa myös hyvin omissa mielikuvissani sitä, mitä Changemaker on: rohkea, voimaannuttava, energinen – ja jopa vallankumouksellinen.

Niin, me voimme todella muuttaa maailmaa ja tehdä unelmista totta. Tästä kiitos kuuluu jokaiselle changemakerille. Me olemme tähtiainesta!

 8.3. vietettiin kansainvälistä naistenpäivää, jota on vietetty 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975, jota vietettiin kansainvälisenä naisten vuotena, Yhdistyneet kansakunnat vahvisti päivän vieton, ja se sai samalla nimen Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä (engl. United Nations Day for Women's Rights and International Peace) on vietetty 8.

maaliskuuta vuodesta 1975 alkaen, joka oli samalla myös Kansainvälinen naisten vuosi. Kansainvälisen naisten päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina.

Nyt kaksi päivää kansainvälisen naistenpäivän jälkeen haluan kiinnittää huomiota siihen, että todellakin naisten oikeuksien toteutumisen kohdalla on vielä hyvin paljon ongelmia. Suomessa on omat ongelmansa aivan samalla tavalla kuin muissakin maissa ympäri maailman. On hyvä pitää mielessä esimerkiksi sellaista asiaa, että naisiin kohdistuva väkivalta, sorto, vähättely, alistaminen ja muu epäasiallinen kohtelu eivät ole riittävän radikaalisti vähentyneet.

Naisten osuus uutisoinnissa on edelleen aivan liian vähäinen. Global Media Monitoring Projectin alustavien tulosten mukaan uutisten välittämä kuva on miehinen. Uutisissa haastatelluista vajaa neljännes on naisia ja vain 16 prosenttia uutisista käsittelee naisia. Lähes puolet uutisista myös tukee perinteistä sukupuolirooliajattelua. Ei siis ole ihme, että naisten sortaminen on niin laajamittaista kun uutisissakin pidetään hyvin paljon tärkeämpänä miehisen näkökulman esiintuomista ja kaiken lisäksi lähes puolet uutisista tukee perinteistä sukupuolirooliajattelua. Naisten asema on hyvin vaikea monilla alueilla maailmassa. Ongelmallista on se, että myös naisten joukossa on paljon sellaista mentaliteettia, että mies on jollakin tavalla arvokkaampi ihminen ja sitä kautta oikeutetaan miehistä valtaa. Naiset ovat joutuneet alistumaan miehisen vallan edessä moneen otteeseen. Oleellista uudenlaisen ajattelutavan juurruttamisessa yhä laajemmalle alueelle on se, millä tavoin tulevaisuuden toivoja kasvatetaan. Millaisia aikuisia heistä toivotaan? Toivotaanko heistä aikuisia, jotka pitävät kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina, haluavat edistää oikeudenmukaisuutta, väkivallattomuutta, ihmisten yhtäläistä oikeutta esimerkiksi koulutukseen, työhön ja ylipäätään ihmisarvoiseen elämään? Vai annetaanko sellaista esikuvaa, joka ei täytä edellä mainittuja kriteerejä, jotka mielestäni kuuluvat kasvatukseen, jolla voidaan saavuttaa paljon hyvää, vaikka emme täydellisyyttä pystykään saavuttamaan. Kehitysyhteistyössä keskiöön nousevat lasten ja naisten oikeudet. Jos kasvatus toteutetaan asianmukaisella tavalla ja koulutukseen panostetaan tosissaan, erityisesti naisten ja tyttöjen, niin maailmaa voidaan ihan oikeasti muuttaa. Naisista löytyy sellaista voimaa ja viisautta sekä eettistä näkökulmaa, jota tämä maailma kipeästi tarvitsee näinä aikoina, jolloin monet asiat ovat epävarmoja ja turvattomuutta on paljon, johtuen monista syistä. Muutos lähtee yksilöstä ja siksi kehotankin miettimään mitä sinä voit tehdä maailman hyväksi eikä niin, että jäädään odottelemaan muutosta passiivisina.

Lähtökohdaksi voi ottaa esimerkiksi sen, että naisten välille kehittyisi keskinäisen tukemisen ja auttamisen ilmapiiri yhä voimakkaammin. Miesten puolella yhteisöllisyyden tunne lähtee jo päiväkoti-ikäisistä pojista, mutta tytöt ovat jo silloin individualistisempia ja valitettavasti kehitys jatkuu individualistisempana kuin poikien joukossa. Siihen kaivataan muutosta, koska yksin ei voi muuttaa maailmaa. Siihen tarvitaan ryhmä, jossa riittää solidaarisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista sekä työn iloa tärkeän tehtävän äärellä. Muuttakaamme siis maailmaa muistaen se, että tyttöjen ja naisten voimauttaminen on aivan avainasemassa. Sorto päättyköön, muutos alkakoon!

                                   Muutosterveisin, Anna-Maria Timonen

                                                      CM-tiimin koulutusvastaava